Luontopäiväkirja

Heinäkuu 5, 2013

Eräopas Jukka lomailee

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 4:05 pm

Hei vaan luonnon ystävät

Eräopas Jukka lomailee ensi viikolla, joten Keskiviikko-melontailtaa ei järjestetä 10.7. Jos haluat melomaan, niin kannattaa mennä vaikkapa Tavinsulan melontaretkille Jyväskylään. Paikkana on Tuomiojärven Kivelänranta ja siellä saa hyvää opetusta ja opastusta melontaan.

Mutta Luonetjärvellä Tikkakoskella melotaan taas 17.7. Tervetuloa silloin!

Lomaterveisin,

Jukka

Kajakkimelonnan perusteet 18.-19.7.

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 1:27 pm

Hei vaan kaikki melonnan ystävät!

Tässä on kurssi niille, jotka ovat aina arkailleet kajakilla melomista. Aloituskynnys on matala ja kahden illan aikana opit varmasti melomaan.

KAJAKKIMELONTAAN TUTUSTUMINEN 18.-19.7.2013

Tervetuloa Jukan tokan ja Pilatesplussan yhdessä järjestämälle melontakurssille!

Kurssin aikana opetellaan kajakilla melomisen tekniikkaa, välineitä, pelastautumista ja suunnistamista. Käytännössä opiskelemme näiden kahden illan aikana Suomen melonta- ja soutuliiton Melonnan peruskurssin mukaisia asioita, mutta peruskurssin suorittamiseen vaadittavia taitoja et vielä saa. Näiden tuntien aikana saat kuitenkin jo hyvän tuntuman kajakkimelontaan ja voit hakeutua melontayhdistysten järjestämille melonnan peruskursseille. Jukan tokka antaa myös lisäopetusta, jolloin saat melonnan peruskurssin suoritettua myös meillä.

Aikataulu: Torstaina 18.7 ja perjantaina 19.7. klo 17.30 – 20.30. Rannassa oltava 15 min ennen.
Paikka: Tikkakoski, Luonetjärven uimaranta, Tervaskatu
Varustus: Kelin mukainen vaatetus: lämmintä vaatetta, sadeasu/ coretex-asu, lakki, croksit tai avantouintitossut, juotavaa ja syötävää. Mukana on hyvä olla myös hanskat tai sormikkaat ja varavaatetus.
Kurssin hinta: 80 eur/hlö, sisältäen kaluston, opetuksen, venyttelyt

ALUSTAVA OHJELMA
18.7. Tutustuminen kajakin rakenteeseen, ominaisuuksiin, välineisiin, kuljettamiseen. Kanoottilaiturilla kajakkiin nouseminen ja kajakista poistuminen. Melontatekniikoita. Vesiturvallisuusasiat.
19.7. Kertaus edellisestä kerrasta, uusia melontatekniikoita, suunnistamisen perusteet.

SITOVAT ILMOITTAUTUMISET 15.7.2013 mennessä
Kurssille mahtuu 6 melojaa, joten ilmoittaudu ajoissa seuraaville henkilöille:
- Leena Rihto, 040-5560 370, leena.rihto@pilatesplus.fi , www.pilatesplus.fi tai
- Jukka Mattila 040-7599 864, jsmattila@kolumbus.fi, www.jukantokka.fi

LISÄTIETOJA Kurssin sisällöstä saat lisätietoja Jukalta sekä Suomen melonta- ja soutuliiton sivuilta www.melontajasoutuliitto.fi/koulutus/peruskurssit.

Tervetuloa melomaan!

Kesäkuu 25, 2013

Keskiviikko-melonta ilta Luonetjärvellä

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 9:04 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Muistathan, että Tikkakosken Luonetjärvellä on keskiviikkoisin melontailta klo 18.00 alkaen. Kuikalla on poikaset ja niitä on mukava katsella. Näin suuren kuun aikaan ilta järvellä voi olla ikimuistoinen. Peuraniemen laavulla voimme pitää taukoa ja evästellä. Aikuiset 20 eur ja lapset puoleen hintaan. Tervetuloa!

Kesäkuu 3, 2013

Keskiviikko-melonnat alkavat 5.6. ja jatkuvat koko kesän!

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 7:05 pm

Hei vaan kaikki melonnan ystävät

Jukan tokka aloittaa Keskiviikko-melonnat! Tule mukaan rauhalliselle melontaretkelle Luonetjärvelle. Retki sopii niin aikuisille kuin lapsillekin, ja voit meloa joko kanootilla tai kajakilla. Lähdemme Luonetjärven uimarannalta klo 18 ja paikalle kannattaa tulla jo hieman aiemmin. Aluksi kertaamme melonnan perusasioita ja kun kaikki ovat valmiina niin lähdemme melomaan länsirannan kautta. Pukkisaaren kierrettyämme suuntaamme Niemelänlahteen ja sieltä Peuraniemen laavulle. Siellä on tarjolla pieni retkieväs. Matkaa voimme jatkaa vielä järven pohjoispäähän tai palata takaisin uimarannalle.

Hinta aikuisille 20 eur ja lapset alla 13 v. puoleen hintaan.

Tervetuloa vesille!

Jukka

Huhtikuu 4, 2013

Liverrystä keväisellä koskella

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:40 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Tässä taas luontotarina luettavaksi. Saman jutun voit lukea Palokkalehden sivuilta. Kevät on tulossa kovaa kyytiä, vaikka kylmiä öitä vielä onkin. Eilen käväisin katsastamassa kanahaukan pesäpuuta, mutta hiljaista siellä vielä oli. Samalla reissulla pistäydyin myös viirupöllön pöntöllä, jossa on vuosittain ollut pesintä. Nyt se oli hiljainen, mutta lähellä on toinen pönttö, joka ehkä pn asuttuna. Hiljainen pöllövuosi on joka tapauksessa tulossa, sillä myyräkannat ovat aivan alamaissa nyt. Kevätmuuttokin on hieman viimevuotista jäljessä. Viime vuonna samaan aikaan 29.3. näin jo sepelkyyhkyn. Tänä aamuna kuitenkin oli jo mustarastas äänessä.

Ja tässä sitten se tarina:

Kevät on sulattanut pienen kosken. Kivien päälle on vielä jäänyt jääkakkuja, joiden reunat ovat kauniisti rosoiset. Mukava on istuskella puron rannalla ja kuunnella keväisen puron ääniä. Jostain puron solinan takaa kuuluu liverrystä, aivan kuin kiurun istuu tumma lintu, jonka valkea rinta loistaa kirkkaana. Muuten lintu sulautuu hyvin puron varjoihin ja kiviin.

Koskikara on eloisa lintu, ja sen touhuja on mukava katsella. Se niiailee kivellä, pulahtaa samassa jääkylmään veteen ja nousee kivelleen vesiperhosen toukkakotelo suussaan. Sitä lintu ravistelee ja hakkaa kiveen, kunnes saa putkesta toukan esille. Ja kohta se lentää taas veteen, kääntyy vastavirtaan ja vahvoilla kynsillään tarrautuu pohjaan. Se tonkii nokallaan soraa ja kurkkii joka kivenkolon. Aina löytyy vesihyönteisiä ja niiden toukkia ja koteloita. Kelpaavatpa sille pienet kalatkin. Koskikaralla on mainio sukelluspuku, sillä vesi ei pääse sen höyhenyksen läpi eikä pienen kehon lämpö karkaa. Karalla on pyrstönsä tyvessä rasvarauhanen, jonka eritettä se sukii nokallaan höyheniinsä.

Valkoinen leukalappu on sopeuma vesielämään: se heijastaa lisää valoa kivien ja vesikasvien katveeseen. Koskikara on pohjoisten virtojen laji. Meille Keski-Suomeen karat tulevat talvehtimaan Pohjois-Norjasta ja Pohjois-Ruotsista. Monilla isoilla Keski-Suomen koskilla niitä voi olla kymmenkunta ja pienillä joilla muutama. Omaa muutaman sadan metrin reviiriään se puolustaa tiukasti ja toisen karan se kyllä häätää äkkipikaa muille maille. Kun pakkaset hellittävät, lähtevät karat kotimaisemiinsa.

Vanhassa tarinassa kerrottiin västäräkin ja koskikaran olleen tukkilaisina ja västäräkki oli tönäissyt karan veteen. Kara oli vähällä hukkua ja siitä asti ne eivät ole viihtyneet yhdessä. Kun västäräkki saapuu, niin kara on jo silloin lähtenyt pohjoiseen. Karasta on pari muutakin tarinaa. Kaulassa roikkuva koskikara toi onnea metsästäjälle ja hevosen harja saatiin erityisen kiiltäväksi, kun sitä hierottiin koskikaran nahalla. Karoja jopa metsästettiin juuri tuon rasvan takia.

Kohta voimme heittää hyvästit karalle mutta samalla jo odotamme muita kevään airueita!

_dsc3919_2.jpg

Maaliskuu 20, 2013

Kummin kanssa kalassa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 9:22 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Tässä taas juttuni, joka ilmestyy 21.3. myös Palokka-lehdessä:

Korttajärvellä on tänään vipinää. Kalakummi Ollin ja luontokouluopettaja Kimmon kanssa olemme valmistelemassa pilkkivehkeitä pelikuntoon. Avantoja on kairattava valmiiksi, pilkit laitettava toimintakuntoon ja kärpäsen toukat pujotettava koukkuihin valmiiksi. Piakkoin jäälle saapuu reilu kaksi sataa Puuppolan koulun oppilasta opettajineen viettämään ulkoilupäivää. Ohjelmassa on pilkkimistä, lumikenkäilyä ja makkaranpaistoa. Mukavaa ulkoilua, paitsi että on pakkasta, tuulee navakasti ja lunta tulee miltei vaakasuoraan.

Kimmo kertoo oppilaille ensin jäällä liikkumisesta. Jokien suut ja ojat ovat näin keväällä vaaranpaikkoja. Jäät ovatkin lähes pelkkää kohvaa nyt, ja kantavaa teräsjäätä on vain kymmenisen senttiä. Pitää varustautua hyvin: naskalit, heittoköysi ja kunnon vaatetus päälle. Jään vahvuutta kannattaa mitata aina silloin tällöin. Olli kertoo siitä, miten laitetaan toukka koukkuun ja mistä syvyydestä kannattaa kaloja alkaa narraamaan.

Opitaanpa sekin, että kärpästoukka on oikeasti valkoinen, mutta karamellivärillä siitä saa vaikkapa houkuttelevan pinkin.
Kylmällä kelillä ei kukaan kauaa jäällä viihdy. On mentävä välillä tulille tai kokeilemaan lumikenkiä. Mutta onpa joitakin liki ammattilaisia: joku makaa jäällä avantoon tuijottaen, toisella on kaksi pilkkiä jota käy aina silloin tällöin nypyttämässä, kolmas istuu rauhallisesti odottaen nykäisyä. Sitä vaan ei kuulu. Kelin vika – tuuli kääntyi pohjoiseen ja kalat ovat jossain muualla. On odoteltava kun lumet sulavat ja silloin ahventa saa rantamatalasta hyvin.

Hieman haastava oli keli, mutta kunnon vaatetuksella pärjäsi hyvin. Vielä olisi muutamilla oppilailla (ja vanhemmilla) ollut siinä opettelemista. Kotona piti opiskella, mistä tuo pilkki- sana oikein tulee. Se on vuoden 1973 Nykysuomen sanakirjan mukaan kalan muotoinen koukullinen ongen viehe. Mukava sana suussa maistella.

Kuvassa Puuppolan koulun oppilaita opettajineen.

_dsc3658_1a.jpg

dsc3648a.jpg

Maaliskuu 12, 2013

Elämysviikonloppu Paviljongissa 23.-24.3.2013

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 9:08 am

Hei kaikki luonnon ystävät!

Tervetuloa viettämään Elämysviikonloppua Paviljonkiin 23.-24.3. Jukan tokka on sielllä yhdessä Ränssin Kievarin kanssa, ja kaikkea mukavaa on tarjolla. Nyt kannattaa miettiä ja varata jo oman yrityksen/työyhteisön/kaveriporukan/polttariporukan yhteistä liikuntapäivää. Sitä voi viettää melomalla, kalliota laskeutumalla, kisailemalla tai vaikkapa vaan patikoimalla keväisessä ja kesäisessä luonnossa. Luontokisaan voi ottaa osaa mukaan ja kaikkien kisaan osallistuneiden kesken arvotaan melontaretki.

Ränssin Kievari esittelee kesän hauskinta tapahtumaa eli Ränssin Kesäteatteria ja esitystä nimeltä Matkalaukkukostaja. Paikalla on myös kaksi tämän hetken suosituinta henkilöä eli Pirunpellon Sutki ja Sorjonen - tosin vain pahvisina versioina, muttä kättelemään pääsee heitäkin. Ränssin kanssa Jukan tokka tekee paljon yhteistyötä, joten kannattaa tulla Ränssiin vaikkapa liikuntailtapäivälle ja lopuksi syömään ja saunomaan.

Osastomme on B-hallissa numero 365.

Mutta ennen kevään tuloa ehtii vielä lumikenkäilemään. Nyt onkin kelit oikein hyvät siihen liikuntamuotoon. Kuvassa on ilveksen jäljet kalliolla, ja niitä voisimme lähteä katselemaan!

Tervetuloa niin messuille kuin hangillekin!

7316b.jpg

Maaliskuu 7, 2013

Yön saalistajat

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:36 am

Viirupöllöuros nukkuu pimeässä metsässä kuusen oksalla maaliskuun vesisateessa. Sillä on hyvä reviiri, jossa on vanhaa kuusikkoa, hakkuuaukeita ja maatalon peltoja. Talon isäntä on säästänyt kuusimetsäänsä – ehkäpä juuri viirun takia, sillä se on pesinyt samalla paikalla jo kymmenisen vuotta. Silmät puoliksi avoimina pöllö kuuntelee metsän ääniä: metsähiiren ja metsämyyrän vikinää. Niitä vaan ei kuulu. Viime keväänä pariskunta sai juuri ja juuri kasvatettua kolme poikasta. Siinäkin oli onni matkassa. Kovat hanget tulivat juuri silloin, kun emo hautoi neljää munaa. Uros, joka hoitaa saalistuksen, ei saanutkaan myyriä kovan hangen alta. Niinpä emon oli lähdettävä itse saalistamaan. Se hylkäsi pesän ja haudotut munat.

Toukokuun alussa pöntölle tuli kaksi miestä. Naaras oli saalistamassa eikä huomannut, kun toinen miehistä heitti kylmenneet munat pois. Samaan aikaan kevään lämpö sulatti hanget ja pöllöt saivat taas saalista. Naaras palasi pöntölle. Pesimisvietti oli vielä niin kova että se pyöräytti kolme munaa ja alkoi hautoa niitä. Sama kiusankappale – se vihreätakkinen mies – tuli uudestaan pöntölle. Naaras lensi läheisen kuusen oksalle ja puhalsi kumeasti. Uros vastasi rinteen kuusikosta hieman matalammalla äänellä: huuuu–hu-huh-huh-hu-huh-hu. Mies avasi pöntön kannen, kurkisti sisälle ja lähti pois. Naaras seurasi koko ajan lähistöllä miestä. Kun kaikki oli hiljaista niin naaras palasi jatkamaan haudontaurakkaa.

Poikaset kuoriutuivat vasta kesäkuun alussa. Silloin ei ollut enää myyriä, sillä kanta oli romahtanut jo kevään aikana. Onneksi pariskunta sai saaliiksi räkätinpoikasia ja oraviakin, jotka kelpasivat hyvin pöllön pojille. Sama vihreätakkinen mies oli tuonut kuuseen uuden pöntön. Se oli vaalea ja haisi ihmiselle, mutta syksyn aikana pinta tummui. Syksyllä metsä hiljeni, mutta pöllöillä oli kuitenkin lyhyt soidin pimeässä metsässä. Silloin jo vahvistettiin parisiteitä ja vuoden vaihteen jälkeen maaliskuussa vain huhuiltiin lyhyesti. Niin nytkin, sillä naaras oli lentänyt pöntölle, teki pöntön pohjalle puruihin kuopan ja kerjäsi saalista. Uros ei kuitenkaan ollut löytänyt kuin vaivaisen päästäisen. Naaras jatkoi kerjäämistään, ja uros lensi talon pellolle aitatolpan päälle. Sieltä se oli aina löytänyt myyriä.

Tämä tarina on muuten tosi.

_dsc3101_1.JPG

Tarinoita luonnosta

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 5:34 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Olen julkaissut Palokka-lehteen kolumnia jo kolmen vuoden ajan, mutta nyt vasta päätin julkaista ne myös Luontopäiväkirjassa. Ne julkaistaan joka toinen viikko torstaisin, ja voit lukea ne myös Palokkalehden nettisivuilta

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Pilatesplussan

Helmikuu 17, 2013

Lumikenkäretket ovat nyt suosittuja

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 4:28 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Lumikenkäilyn suosio Suomessa kasvaa! Näin kerrotaan Suomen Ladun tuoreimmassa numerossa:
Tuhansia vuosia vanha. Arktisten alueiden asuttaja. Keksintönä pyörän veroinen. Lumikenkäily lumoaa luonnossa liikkujan.

Eikä ihme, sillä onhan rauhallinen kulku lumisessa maastossa jo sellaisenaan elämys. Se on tahdin hidastamista, kotoilua, luontoilua ja ekologista. Lumikengillä voit lähteä syvemmälle metsään, reitille, jonne on vaikea päästä metsäsuksilla ja mahdoton päästä murtsikoilla. Voit kiivetä jyrkkää vuoren rinnettä tai lasketella ja hyppiä alarinnettä.

Nämä kuvat on otettu läheltä Tikkakoskea Halsvuorelta ja Vääränvuorelta, jotka ovat omia suosikkejani (klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi):
Halsvuori:
_dsc7368a.jpg

_dsc7372a.jpg

_dsc7390b.jpg

Ja tässä Vääränvuorelta:
_dsc3126a.jpg

_dsc7254a.jpg

_dsc7284a.jpg

Molemmat luontokohteet ovat aika vaikeasti saavutettavia talvisin ilman lumikenkiä.

Tässäpä vinkki niin yrityksille, työyhteisöille kuin kaveriporukoillekin: kootkaa porukka ja lähtekää viettämään iltapäivää luonnossa. Muutaman kilometrin lumikenkäily, nokipannukahvit ja retkieväät ja mieli on taas entistäkin virkeämpi!

Tervetuloa!
Jukka
040-7599 864
luontoon@jukantokka.fi

« Edellinen sivuSeuraava sivu »

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla