Luontopäiväkirja

Helmikuu 27, 2007

Hiihtolomalla kannattaa liikkua

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:11 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Keski-Suomessa on alkanut hiihtoloma. Nyt kannattaakin liikkua kaikella tavalla. Hiihtoladut ovat niin maastossa kuin järvien jäilläkin hyvässä kunnossa. Retkiluistelua kannattaa kokeilla Jyväsjärven jäällä olevalla luisteluradalla. Lumikenkäily on tehokas liikuntamuoto: 60 % tehokkaampaa kuin sauvakävely ja sillä pääsee metsässä paikkoihin, mihin suksilla on vaikea mennä. Kenkäillessä on myös aikaa tarkastella ympärillä olevaa luontoa paremmin.

Viikonlopun kävelyretkellä tapasimme yhden hippiäisen. Tuli mukava tunne siitä, että helmikuun alun kovat pakkaset eivät olleet nujertaneet tätä Suomen ja koko Euroopan pienintä lintua. Suomeen jää talvehtimaan aina jonkun verran hippiäisiä ja talvi koettelee niitä aika ankarasti. Talvehtijoista voi yli 90% menehtyä ankarimpina keskitalvina. Joku sentään aina voi selvitä, kuten tapaamamme yksilö. Ruokailemassa olevat hippiäiset havaitsee useimmiten korkeasta kutsuäänestä ja ruokailutavoistaan. Ne syövät useimmiten kuusten latvuksissa, jossa ne etsivät hyönteisiä oksien latvaosista. Ruokaillessaan hippiäinen räpyttelee paikallaan ilmassa ja samalla tutkii oksia. Ruokailutavoissa on metsätiaisilla ja hippiäisellä selvä työnjako: hippiäinen ja kuusitiainen ruokailevat oksien latvaosissa, töyhtötiainen oksien keskivaiheilla ja hömötiainen oksien tyviosissa. Näille alueille ne tekevät myös talvivarastonsa.

Helmikuu 22, 2007

Helmikuun pakkasissa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:20 pm

p1010014b.jpg

Hei vaan luonnon ystävät!

Helmikuu on vuoden kylmintä aikaa. Mukavia pakkasia on saatu kokea tälläkin viikolla, mutta mukavasti se päiväkin lämmittää jo. Aamulla olí omassa mittarissa -30 astetta mutta iltapäivällä se laski 15:een. Eilen tein pitkän lumikenkäretken Särkilammelle, eikä metsässä pakkanen tuntunut lainkaan. Lintumaailma on metsissä hiljainen, sillä käpylinnut ovat miltei kaikki jo lähteneet eikä tiaisiakaan juuri näe. Syksyn suuret teeriparvetkin ovat varmaan soidinalueillaan, sillä ei niistäkään näkynyt jälkeäkään.

Vanhan metsän tuttavuus, pohjantikka, kuitenkin koputteli eilen kuivaa kuusta Särkimäen rinteessä. Nyt tiedän, millaisen puun se huolii ruokailupaikakseen. Kuusen tulee olla kuivumassa, se ei saa vielä olla kelo. Mieluummin vaikka niin, että alaoksat ovat aavistuksen vielä vihreitä ja latvus on jo kuiva. Silloin se kelpaa pohjantikalle. Näitä puita vaan on aika harvassa. Pohjantikka muuten poikkeaa muista tikoista sen verran, että sillä on kolme varvasta (vain yksi takavarvas), kun muilla tikoilla on neljä (kaksi taakse ja kaksi eteen). Tästä johtuu sen latinankielinen nimikin: Picoides tridactylus. Vanhoissa lintukirjoissa sen nimi on ollut kolmivarvastikka.

Tänään tein päivälenkin Autiojoelle ja etsin pari viikkoa sitten tapaamaani valkoselkätikkaa. Siellä se ei kuitenkaan ollut. Ehkäpä se on nuori lintu, joka vaeltaa ja hakee reviiriään. Paluumatkalla sain valokuvan tilhestä, joka ruokaili lajitoveriensa kanssa pihlajassa.

Helmikuu 19, 2007

Opiskelijana talviekologian kurssilla

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 8:25 am

p1010053a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Viikonloppua vietin Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla. Suoritan parhaillaan avoimessa yliopistossa luonnontuntemuksen perusopintoja, johon kuuluu myös Pohjoisen luonnon talvi- niminen opintojakso. Meitä eri ikäisiä ja eri aloja opiskelevia kurssilaisia oli 12. Jotkut meistä olivat jo pidempään biologiaan liittyviä aineita opiskelleita ja alalla työelämässäkin olevia, toiset olivat mukana vaan pelkän harrastuksen vuoksi. Kaikille oli kuitenkin yhteistä kiinnostus luontoon ja tällä kertaa siihen, miten eliölajit sopeutuvat talveen.

Viikonlopun aikana tutkimme mm. koskikaran ajankäyttöä. Seurasimme lähes puoli tuntia valitsemaamme karaa ja pidimme tarkkaa kirjaa siitä, mitä se milloinkin teki: istuiko kivellä, saalistiko vedessä, ajoiko takaa reviirilleen tunkeutunutta tai vaihtoiko vaikkapa paikkaa toiselle kivelle. Suurimman osan ajasta karat istuivat kivellä omalla reviirillään (kellä sellainen oli) ja lähes kolmannes ajasta kului ruoan hankintaan. Siikakoskella vietti helmikuista talvea n. 15 koskikaraa, joiden lisäksi bongasimme myös merimetson ja telkän.

Teimme kokeita, joissa tutkimme lumen koostumusta ja etsimme selkärangattomia hyönteisiä talventörröttäjistä, lumesta ja puiden oksilta. Paljoa niitä ei löytynyt, mutta elämää on kuitenkin talvellakin. Hyppyhäntäisiä, hankisääskiä, -kärpäsiä, pihtihäntäisiä ja hämähäkkejä oli jonkin verran liikkeellä. Tutkimme myös talvilintujen elämää ja eläinten jälkiä. Kuvassa Helena ja Turo mittaavat hiljaisuutta. Desibelejä hiljaisessa, talvisessa maaseutumaisemassa, johon voisi mennä vaikka ajatuksineen hiljentymään, oli 32. Siis oikein sopiva paikka moiseen liikuntamuotoon.

Helmikuu 14, 2007

City-huuhkajaa bongaamassa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:07 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Jyväskylässä on asustellut huuhkaja Tourujoen männyissä aivan Taulumäen kirkon hautausmaan tuntumassa. Monet lintuharrastajat ovat sen jo nähneet. Tänään oli autonhuolto kaupungissa, joten päätin käyttää ajan hyväkseni ja käydä sillä välin vilkaisemassa, olisiko huuhkaja vielä paikalla. Kello yhdeksän jälkeen olin jo menossa Tourujoen luontopolulle. Toinen tavoite oli löytää pikkutikka ja tikan rummutusta kyllä kuulinkin, mutta se osoittautui käpytikaksi. Eikä huuhkajaakaan löytynyt Tourujoen männyistä eikä kuusista.

Matkalla takaisin autolle tapasin Teron lintutieteellisestä yhdistyksestä, ja hänen kanssaa juttelin aiemmin havaitsemastani valkoselkätikasta ja tästä huuhkajastakin. Katseltiin samalla variksia, kun niitä kiinnosti jokin joen toisella puolella. Tero lähti jatkamaan matkaa, mutta minä jäin seuraamaan varisten puuhia. Ne parveilivat joen toisella puolella olevassa suuressa kuusessa. Huomasin ison möykyn rungon vieressä ja sen päästä pistävän piikin. Ajattelin, että se voisi olla huuhkaja ja sen höyhentupsuinen sarvi. Tuumin, että jos se kääntää päätään, niin sitten voisi näkyä se toinenkin sarvi. Ja niin kävikin. Vaikka välimatkaa oli n. 150 metriä, niin vaaleaa taivasta vasten huuhkajan silhuetti erottui selvästi. Vaikka varikset sen ympärillä pyörivätkin, niin ei se juuri korviaan niille lotkauttanut. Hieno aamu!

Helmikuu 12, 2007

Linnuilla kevättä rinnassa ja kaikkien aikojen HAVAINTO

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 4:25 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Olettekin varmaan jo huomanneet, että linnuilla alkaa olla kevättä rinnassa. Viime viikolla talitiainen viritteli jo ti-ti-tyytä, vaikka se onkin jo viime vuosina lyhentynyt pelkäksi ti-tyyksi. Nyt sitä kuulee jo joka päivä. Viherpeippo on alkanut “ryystämään”, eli laulunsa lopuksi päästää pitkän tsyrrrrrrr..- tai dshryyyyyyyuh-äänen. Tikat ovat olleet ahkerasti lintulautani talipötköllä, ja nyt myös naaras on päivittäinen vierailija. Metsissä oli eilen hiljaista. Vielä vuoden vaihteessa käpylinnut olivat siellä runsain lintulaji ja ne ruokailivat isoina parvina kuusten latvoissa käpyjen siemeniä syöden. Eilen niitä ei näkynyt lainkaan, ja ne ovatkin jo palaamassa Pohjois-Suomeen ja alkavat kohta pesinnän. Samoin tekevät pähkinähakit, joita tavattiin senbramännyissä Jyväskylässä syksyllä paljon. Itseltäni se vaan jäi näkemättä.

Se kaikkien aikojen HAVAINTO oli tänään, kun lähdin kävelylle Autiojoen rannalle. Ajattelin mennä katsomaan, onko koskikara vielä maisemissa. Se ei ollut paikalla mutta kuvattavaa toki oli muuta. Kävi kuitenkin niin, että kamerasta loppui akku. Päätin kuitenkin mennä käymään Tikkakosken altaille katsomaan, josko siellä olisi saukon jälkiä. Nimittäin tehtaan padolla oli aamulla saukon jäljet, kun se oli sukellellut sulassa. Altaille saavuttuani ajattelin, kun kuulin tikan rummutusta, että sehän voisi olla pikkutikka, ääni kuulosti sen verran hennolta. Ihan lähellä se rummuttikin, mutta en sitä havainnut. Sitten kuulin sen uudestaan toisesta suunnasta ja lähdin äänen perään. Tikka istui lepässä ja koputteli sitä, ja kun katsoin sitä kiikareilla, niin se oli - valkoselkätikka! En ollut uskoa silmiäni, mutta sain seurata sitä sen verran kauan, että tunnistus oli varma ja kyseessä oli naaras. Hetken kuluttua se lähti lentoon, enkä enää sitä nähnyt. Ja kamerasta oli akku loppu! Olisin saanut siitä hyvän kuva, sillä pääsin vain noin 20 metrin päähän.

Valkoselkätikkoja on Suomessa vain 30-50 paria, joten kyse on todella harvinaisesta lajista. Toivottavasti se jää Autiojoelle pesimään, ja mikäpäs siinä, kun kylän nimenä on Tikkakoski. Huomenna lähden etsimään sitä uudestaan - koko päiväksi!

Lumikenkäretkellä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:28 am

p1010095a.JPG

p1010001a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Sunnuntaina järjestin tikkakoskelaisille mahdollisuuden kokeilla lumikenkiä ja nauttia samalla lumisesta metsästä. Pakkasetkin olivat hellittäneet sopivasti ja keli oli mitä parhain. Kuusi innokasta kenkäilijää lähti mukaani, eikä heistä kukaan ollut ennen lumikengillä kulkenut. Alun totuttelun jälkeen homma sujui kuin vanhoilta tekijöiltä.

Aluksi tutustuimme kuivassa kuusessa olevaan pohjantikan työmaahan ja ihmettelimme, miten siistin jäljen se saa aikaiseksi. Mukana työssä oli ollut lisäksi käpytikka ja palokärkikin. Matkalla Tuohimäkeen pysähdyimme metsähumalaesiintymän kohdalla ja Särkimäen rinteessä pääsimme testaamaan nousua jyrkässä rinteessä. Kuvassa olemme Särkimäessä suurten kuusten juurella. Alueella on joskus ollut Särkimäen torppa, mutta enää siitä ei ole jäljellä kuin metsittyneet pellot ja nuo aikanaan ehkäpä pihakuusiksi istutetut kuuset. Taukoa vietimme Peuraniemen laavulla, jossa joimme kuumat mehut ja söimme eväät. Sieltä palasimme sitten suorinta reittiä takaisin.

Kiitoksia kaikille! Toivottavasti jäi kipinä lähteä toistekin lumikengillä lumiseen metsään.

Helmikuu 8, 2007

Koskikara Autiojoessa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 3:15 pm

p1010158a.JPG

p1010155a.JPG

Koskikarat ovat tulleet pohjoisen jäätyneiltä joilta Etelä-Suomeen viettämään vuoden kylmintä aikaa. Valtaosa karoista elää Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa ja Suomen kanta on vain muutamia satoja pareja. Kaikille ei Etelä-Skandinaviassa riitä jokia, vaan niin ruotsalaiset kuin norjalaisetkin koskikarat tulevat Suomeen. Täällä ne viettävät talvea joissa ja puroissa ja syövät pohjasta mm. vesiperhosen toukkia.

Tammikuussa tapasin yhden karan Sarpatin laavun alueella Vääräjärvestä laskevasta pienestä purosta, mutta nyt se puro on varmaankin mennyt jäähän. Tänään iltapäivällä yksi kara - ehkäpä se oli se Vääräjärven asukki - ruokaili Autiojoessa Tikkakosken urheilukentän vieressä. Pienten jäälauttojen seassa se välillä sukelteli joen pohjaan ja nousi taas jäälle ruokailemaan. Koskikaralla on hyvin rasvattu höyhenpuku, joten sitä ei vesi palelluta. Paremmin sillä riittää ruokaa kuin kylmän kourissa palelevilla tiaisilla.

Aamulenkillä Tikkamannilan pelloilla

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 2:54 pm

p1010099a.JPG

Hei taas!

Aamulenkin tein Tikkamannilan pelloille. Mittari näytti lähtiessä vielä -33 astetta, mutta menoahan se ei haittaa. Tikkamannilan peltolenkki on tikkakoskelaisten suosima maaseutulenkki, joka on sopivan mittainen ja kiertää maaseutumaisemissa. Pellot ovat kuuluneet aikanaan Tikkamannilan kartanolle, mutta nykyään ne ovat useiden maanomistajien omistuksessa. Jyväskylän seudulla nämä peltoaukeat ja nelostien itäpuolella oleva Kuukasojan aukea ovat Jyväskylän seudun tärkeimpiä muuttolintujen levähdyspaikkoja. Pelloilla oleva Tervajärvi on Natura-aluetta ja sinne kokoontuu keväisin paljon vesilintuja ja kahlaajia. Peltoaukeilla voi kuulla myös Keski-Suomessa yhä harvinaisemmaksi käyvän peltosirkun laulua ja viime kesänä sen sieltä tapasinkin. Syksyllä mukavin yllätys oli n. 30 kapustarinnan parvi, joka oli pysähtynyt ruokailemaan nelostien vieressä olevalle mullokselle muuttomatkallaan Lapista Länsi-Eurooppaan ja Välimerelle.

Kuvassa lumikko on loikkinut hangessa. Lumikko etenee loikkien ja upottavassa hangessa se liikkuu parihypyin. Parihypyssä vuorottelevat pitkät ja lyhyet hypyt. Lumikon loikka on 20-50 cm ja vähän lyhyempi kuin kärpällä. Lumikki metsästää myyriä ja saattaa joutua nälkäkuurille kun myyräkannat romahtavat.

Helmikuu 7, 2007

Pakkanen paukkuu

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 11:15 am

p1010091a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Pakkanen on kivunnut ennätyslukemiin. Aamulla kuuden aikaan mittarissa oli -37 ja JKL:n kentällä -35,5 astetta. Taivas selkeä ja laskeva kuu näkyi hienosti aamutaivaalla. Ennen yhdeksää olin jo matkalla Särkimäkeen, ajattelin, että saan hyvät kuvat laskevasta kuusta, nousevasta auringosta ja lentokentästä. Samalla tuumasin, että testataanpa kerrospukeutumista. Alimmaisena urheilualusasu, ylävartalossa kaksikin paitaa ja välikerroksena ensin ohut fleece-asu ja sen lisäksi vielä villapaita ja ohut windstopper/mikro-fleece. Jalassa lasketteluhaalarit ja huopakumisaappaat, ylävartalossa Sastan coretex-kuoritakki, kaninkarvalakki ja lämpimät hiihtorukkaset. Kertaakaan ei ollut kylmä, kun koko ajan olin liikeessä. Käveltyä tuli liki 2 tuntia ja matkaakin taittui n. 7-8 km. Palatessa mittari näytti -35:ttä.Tulipa todistettua, että hyvä alusasu ja väliasu on ihan riittävä ja kuorena riitttää tuulenpitävä core. Seuraavaksi pitää varmaan testata yöpymistä laavulla samoissa keleissä…

Aurinko ehti nousta, joten siitä ei enää kuvia saanut. Mutta palatessa auringon ympärillä oli hieno sateenkaaren väreissä oleva halo-ilmiö. Linnut olivat vähän liikeellä, mutta näkyi kuitenkin käpylintuja, tiaisia, tikkojakin. Luonnon värit ovat näin talvella yltäkylläät: sininen taivas, valkoinen lumi ja huurteinen vihreä metsä. Talvisen Suomen värejä.

Helmikuu 4, 2007

Valkopäätiainen Uuraisilla

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 11:29 am

Hauskaa helmikuuta!

Uuraisilla on päästy ihmettelemään lintuharvinaisuutta, joka taitaa Keski-Suomessa vierailla vasta ensimmäistä kertaa. Kyseessä on Venäjän tundralla pesivä valkopäätiainen, joita on nyt vaeltanut eteläänkin. Suomessa niitä on tavattu tänä vuonna ainakin Oulussa ja Sallassa. Vuosittain niiitä nähdään vain muutamia ja tänä vuonna viimevuotista enemmän. Lintu onkin saanut aika lailla kuuluisuutta osakseen, sillä tänään kun Tuulikin kanssa kävin linnun bongaamassa, niin paikalla oli kymmeniä lintuharrastajia. Kaukaisimmat - uskokaa tai älkää - Englannista ja Belgiasta. Kyseinen yksilö on lajinsa puhdas edustaja eikä risteymä - valkopäätiainen voi nimittäin risteytyä sinitiaisen kanssa. Ei voinut kun ihmetellä sitä, miten pieni lintu voi saada tällaisen huomion osakseen. Englantilaiset lintuharrastajat olivat vielä suomalaisia innokkaampia, kahlailivat lumessa ja kun lintu nähtiin, niin juoksivat kaukoputkien ja kiikareiden kanssa sitä katsomaan.

Saimmepa siis uuden eliksen mekin. Aloitin pinnojen eli lintuhavaintojen laskennan viime vuoden alusta, jolloin laitoin päivämäärän ylös jokaisesta havaitsemastani lajista. Nyt lajeja on vasta kertynyt 133, mutta vain muutaman perässä on tullut ajettua. Hienonta onkin , jos harvinaisemman linnun tapaa luontoretkellään. Tällainen tapahtuma oli esimerkiksi viime syksynä Kuukasojanaukealla, jolle laskeutui 150 hanhen parvi. Näistä puolet oli tundrahanhia, jotka eivät Suomessa pesi, vaan muuttavat vain maamme kautta. Kaakkoistuulet olivat saaneet niiden lentoreitin siirtymään Keski-Suomeen.

Seuraava sivu »

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla