Luontopäiväkirja

Maaliskuu 5, 2007

Täysikuun lumikenkäretkellä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 3:51 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Viime perjantaina käveltiin täysikuun lumikenkäretkellä. Taivas oli pilvessä ja keli sumuinen, mutta sepä ei haitannut mitään. Meitä oli yhteensä 11 ja joukossa nuoriakin, joka minusta oli tosi hyvä asia. Hienoa, että vanhemmat saivat lapsensa lähtemään mukaan. Peuraniemessä juotiin kuumaa mehua, kahvia ja syötiin suolapalaksi savukylki-reissumiestä. Ilta venyi aina puoli kymmeneen asti ennenkuin palasimme takaisin parkkipaikalle.

Peuraniemessä oli aika poikkeuksellinen ilta. Lämpötila oli lähes nollassa ja kun aivas oli pilvessä, niin oli aika valoisaa. Järven päällä oli sumu, eikä juurikaan nähnyt vastakkaista rantaa. Harvoin sattuu tuollaisessa kelissä laavulle - tosin eipä siellä ole juuri tullut iltamyöhään käytyäkään. Mitä nyt kesällä kalassa ollessa.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Maaliskuu 1, 2007

Maaliskuu alkaa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 8:55 am

p1010066a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Maaliskuu alkaa leudossa kelissä. Lunta tulee varmasti vielä tässäkin kuussa, joten hiihtokelit vain paranevat. Ensimmäisistä muuttolinnuista Jyväskylään on saapunut jo harmaalokki ja kuun vaihteen tienoilla odotellaan ensimmäisiä sorsalintuja. Niistä telkkä on aikaisin tulija. Pöllöjen huhuilua ei vielä ole kuulunut, mutta paras aika on vielä edessäpäin. Tosin Keski-Suomen huono myyräkanta voi saada pöllöjen pesinnän aika vaisuksi. Kannattaa kuitenkin joskus iltalenkit tehdä hiljaisemmill emetsäteille, ja kuulostella, olisiko helmi- tai viirupölöäänessä. Helmipöllö puputtaa ja viirupöllöllä on ensin pitkä hu-huuuuu ja sitten kuin koiran haukahdus loppuun.

Eilen tein pitkän lumikenkäretken Autiojoelle. Siellä oli vielä yksi koskikara, joka sekin lähtee kohta kohti pohjoista. Keski-Suomessa vierailevat karat ovat suurimmaksi osaksi kotoisin Pohjois-Ruotsista ja Pohjois-Norjasta. Käpytikat olivat ahkerasti koputtelemassa haapoja - yhtaikaa samalta jalansijalta saattoi seurata kolmea tikkaa. Kalmujoella, joka laskee Kuikasta Autiojokeen, tapasin saukon jäljet. Se oli kulkenut pitkin joen jääkantta ja käynyt välillä pulahtamassa jään allekin. Jääkansi on noin 5 cm vahvuinen, ja se syntyi syystulvan aikaan kovien pakkasten tultua. Kannen alla on tyhjää lähes puoli metriä, ja sitten vasta tulee purovesi vastaan. Huomasin tämän, kun putosin jääkannen läpi ja tömähdin kenkineni kiville. Vesi oli kuitenkin alhaalla, eivätkä edes kengät kunnolla kastuneet. Vähän se kuitenkin säikäytti, ja jatkossa saakin olla varovainen, kun vedet alkavat nousemaan.

Kuvassa saukon jäljet.

« Edellinen sivu

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla