Luontopäiväkirja

Helmikuu 28, 2008

Laulujoutsenet tulivat

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 1:51 pm

p1010094a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Aikainen kevät sai laulujoutsenetkin tulemaan muutamaa päivää aikaisemmin. Kun tänään kävin Sarpatissa lumikenkäretkellä, niin laavun edessä virrassa oli neljä joutsenta - yksi aikuinen ja kolme vielä tummahkossa höyhenpuvussa olevaa nuorta. Viime vuonna Jyväskylässä nähtiin ensimmäiset 3.3. ja maalaiskunnassa 13.3. Itse näin ensikerran viime vuonna Vääräjärvellä asustelevan pariskunnan 21.3.

Keskisuomalainen kertoi tänään, että viikonloppuna, kun tuuli kääntyy etelään, niin alkaisi myös merikotkien muutto. Ne lentävät usein Pohjanlahdelta Kokemäenjokea seuraten Näsijärvelle ja sieltä edelleen Päijännettä seuraten pohjoiseen. Suuri osa niistä lentää Vienanmerelle ja osa Pohjois-Suomeen. Jyväskylässä hyviä muutonseurantapaikkoja on mm. Nenäinniemessä ja Hämeenlahden lintutornissa. Laukaassa Kuusaankoskelta Suolahteen menevän tien varressa Pedonmäellä on hyvä paikka, josta näkee pitkälle etelään. Viime vuonna ensimmäisiä merikotkia nähtiin 13.3., joten pian muuton aika on käsillä. Lintutorneilla kannattaa käydä, sillä siellä on aina mukavaa porukkaa auttamassa tunnistuksessa, jos omat taidot eivät piisaa.

Tulevana viikonloppuna lauantaina on talvilintulaskennan aika. Lähde mukaan lenkille!

Helmikuu 26, 2008

Helmikuun aurinkoinen aamu

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:15 pm

p1010091a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Helmikuun viimeisen viikon aamut ovat olleet tosi kauniita. Tänään taivas oli sininen ja pakkasta sopivasti muutama aste. Aurinko sai terassilta lumen jo sulamaan. Viherpeipot ovat alkaneet “ryystämään” ja talitiainen laulaa jo tuttua ti-ti-tyytään.

Viime vuoteen verrattuna talvilinnusto on aika lailla erilainen. Käpylintuja ei ole näkynyt lainkaan, ja syynä on ollut kuusen käpytilanne. Se ei ole huono mutta käpylinnut hakevat kuitenkin parempia ruokamaita. Huono marjatilanne vaikutti myös tilhen ja rastaiden määrään, sillä niitäkään ei ole näkynyt. Lämmin talvi on vaikuttanut siihen, että lintuja käy ruokinnalla aika vähän. Ne saavat ruokaa metsästäkin, kun lunta on ollut vähän.

Lintuja on kuitenkin mukava seurata, vaikka niitä onkin vain muutamia lajeja näin talvella. Sitäpaitsi niiden tunnistaminen kannattaa aloittaa nyt, kun lajeja on vähän. Sitten kun tulee kevät, niin lajimäärä kasvaa huima vauhtia ja tunnistaminenkin vaikeutuu -puhumattakaan siitä, että tunnistaisi useimmat laulun perusteella. Kun ensin näkee linnun ja kuulee sen laulavan ja sitten löytää sen lintukirjasta, niin silloin se tunnistaminenkin helpottuu.

Tänään lumikenkäretkellä poikani Hannun kanssa lintuja oli vähän liikkeellä, mutta kuultiin kuitenkin töyhtötiaisen kevätliverrystä.

Kuva on otettu viime vuonna Särkimäessä helmikuun ensimmäisellä viikolla. Silloin pakkasta oli -35 astetta!

Helmikuu 25, 2008

Lämmin ja keväinen helmikuu

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 11:12 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Helmikuu on jatkunut lämpimänä. Kun yleensä on kärvistelty paukkupakkasissa, niin nyt saa viettää hiihtolomaa mitä mukavimmassa talvisäässä. Kyllä kelpaa!

Viime viikonloppuna oli Ränssin Kievarilla lumenveistoskilpailut. Itse tein lumiveistosta ensimmäistä kertaa, eikä tulos ihan tyydyttänyt. Teoksena oli aallonharjalla kajakilla melova lumiukko. Pisteitä tiputti se, että kajakki oli oikea eikä lumesta veistetty. Tapahtuma oli mukava, paikalla oli paljon lapsiperheitä eikä kova pyrykään juuri haitannut. Ensi kerralla otan lumenveiston tosissani, ja lupaan tehdä luomukseni kokonaan lumesta.

Tulevana viikonloppuna lauantaina 1.3. teen talvilintulaskennan. 11 km reitti mennään lumikengillä ja aikaa menee taukoineen lähes 5 tuntia. Jos haluat tulla mukaan, niin otapa yhteyttä. Reitillä lasketaan kaikki lintulajit ja yritetään vielä laskea yksilömäärätkin. Katsellaan siinä samalla talvista luontoa muutenkin, tutkitaan jälkiä ja tiiraillaan lintuja.

Pöllöjen soidin on alkanut. Varsinkin helmi- ja viirupöllöt ovat olleet äänessä. Varpuspöllö viheltelee auringonlaskun aikaan ja vähän sen jälkeenkin. Kannattaa kuulostella, kun olette iltalenkillä. Ensimmäisiä muuttolintuja on havaittu jo Jyväskylässä. Näitä tulijoita ovat olleet mm.laulujoutsen ja harmaalokki. Puuppolassa on talvehtinut muutama kottarainen koko talven. Lisätietoja muuton kehittymisestä saa Tiirasta osoitteesta www.tiira.fi. Kirjautumalla Tiiran käyttäjäksi voit tallettaa sinne omiakin havaintojasi.

Hauskaa hiihtolomaa!

Helmikuu 17, 2008

Korppiko noitui ahvenet järven pohjaan?

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:07 pm

p1010101a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Käväisin tänään pilkillä Keiteleellä Havulahdella naapurini Juhan kanssa. Juha oli viikko sitten saanut hyvät kalat, mutta tänään ei ollut otti päällä. Matalasta saatiin vaaleita pikkuahvenia ja syvästä ei tullut tärppiäkään. Eivätkä muutkaan pilkkijät näyttäneet kaloja saavan. Kelissäkö oli vika vaiko korpissa, joka lensi häälentoaan järven yllä?

Kirjassa Linnut liitävi sanoja on keskiaikainen, manausloitsua muistuttava runo korpista. Tästä “Kanna, korppi, huoliani”-runosta tunnetaan toista sataa toisintoa:

Kanna Korppi huoliani
Lampiin kalattomiin
Aivan ahvenettomiin!
Älä kanna kalalliseen:
Kalat kaikki huolestuupi
Ahvenet alas mänööpi,
Hauvit halkiaa surusta,
Sären lillit liukenööpi,
Muijek mustaks tulisi,
Minun hoikan huolistani,
Minun mustan murheestani.

Korpilla on monia, kauniitakin, ääniä ja taidokas soidinlento. Kolttasaamelaiset ovat pitäneet korppia onnenlintuna, joka ilmoitti peuranmetsästäjälle lauman olinpaikan. Kaukoidän kansoilla, japanilaisilla ja kiinalaisilla, ja Amerikan intiaaneilla musta korppi oli yllättävää kyllä auringon symboli.

Korpin pesä on vaikea löytää, mutta uskoisin sen löytäneeni Vääränvuoren kalliolta. Kuvassa kallioseinämä näkyy alhaalta kuvattuna. Lohkareista suurimmat on lähes huoneen kokoisia ja ne ovat joskus lohkeilleet kalliosta ja vierineet alas. Viime syksynä näin siellä vilaukselta ison pöllön, joka mielestäni näytti huuhkajalta. Se on joskus siellä huhuillutkin. Pitääpä käydä senkin soidinta vielä kuuntelemassa.

Helmikuu 13, 2008

Peippoja lintulaudalla ja ilves Särkimäessä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:07 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Lauhat ilmat ovat saaneet aikaan sen, että muuttolintuja on jäänyt Keski-Suomeen talven viettoon. Eilen käväisi keltasirkkuparven mukana kaksi peippoa ruokintapaikalla kotipihassani. Molemmat olivat uroksia, ja niiden talvipuku oli hieman kesällä olevaa juhlapukua himmeämpi. Valkoinen siipipeili loisti kauniisti näin talvella.

Maanantaina tein pitkän lumikenkäretken Särkimäen maastoon, ja sillä retkellä tapasin pikkutikan uudelleen. Ilmeisesti se oli sama naaras, jonka näin parisen viikoa sitten samoilla paikoilla. Toivottavasti sillä on siellä reviiri ja tuleva pesintä voisi olla mahdollista tänä keväänä. Matkalla oli muitakin mukavia lintuhavaintoja: pyrstötiaisia, kuusitiainen, palokärki, teeriä yhteensä n. 30 parissa eri tokassa. Tiaisparvelle viheltelin varpuspöllön äänellä, ja sain ne heti aivan villeiksi. Pari töyhtötiaista nousi kuusen latvuksiin vartiopaikoille katsomaan, missä niiden perivihollinen on…

Ilves oli kuljeskellut Särkimäen rinteitä ja käynyt Tuohimäessä asti. Jälkiä oli useita ja kyseessä voisi olla naaras viimevuotisen pentunsa kanssa. Kissamaiseen tyyliin se oli istuskellut kivillä ja seuraillut jänisten jälkiä. Ilveksen kiima-aika alkaa maaliskuussa, jolloin uros ja naaras ovat sen ainoan kerran yhdessä. Muuten ne elävät erillään toisistaan - uros omalla n. 100 neliökilometrin suuruisella reviirillään ja naaras poikasineen omalla pienemmällä alueella. Toukokuussa naaras synnyttää 2-4 poikasta. Tikkakosken ympäristössä olen törmännyt ilveksen jälkiin muuallakin, mm. Jokihaarassa Lehtomäessä, Luonetjärven pohjoispäässä Stenintien varressa ja Särkilammen rannalla.

Kannattaa lähteä metsiin hiihtelemään tai lumikenkäilemään! Siellä näkee paljon sellaista, mitä kylän raiteilla ei tapaa.

Helmikuu 6, 2008

Uusi lintulaji Tikkakoskella

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:30 am

p1010084b.jpg

Hei vaan luonnon ystävät!

Särkimäen rinteessä tapasin viime viikolla pikkutikan, joka on minulle uusi laji Tikkakoskella. Se kopsutteli innokkaasti hakkuuaukean reunalla olevien haapojen oksia. Varmasti täällä on pikkutikkoja, sillä muutamia tapauksia olen kuullut pienestä tikasta tällä kylällä. Mikään yleinen laji se ei ole, sillä se pesii sellaisissa paikoissa, missä ehkä harvemmin liikutaan. Pikkutikka pesii lehtimetsissä, joissa on paljon lehtipuupökkelöitä, joihin se kovertaa pesäkolon. Sopivaa seutua on mm. Autiojoen varsi ja Tikka-Mannilassa Tervajärven Natura-alue. Jyväskylässä Tourujoen luontopolulla sen touhuja voi katsella muutamien metrien päästä.

Pikkutikan selkä on vaalea kuten valkoselkätikallakin, mutta valkoselkätikkaan sitä ei voi sekoittaa, sillä kokoero on selvä. Valkoselkätikka on hieman käpytikkaakin suurempi, pikkutikka on vain noin peipon kokoinen ja nokkakin on paljon pienempi. Pikkutikalla on sen kokoon nähden yllättävän voimakasta koputtelua ja rummutus on nopean “narisevaa”.

Kuvan pikkutikka-uroksen, jolla on punainen päälaki, olen kuvannut kotitaloni pihalla Nokialla.

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla