Luontopäiväkirja

Kesäkuu 22, 2008

Suunta kohti Lappia

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 9:28 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Juhannuksesta alkaa yrittäjän viikon kesäloma. Se vietetään Lapin tuntureilla kalastellen ja lintuja tarkkaillen. Ensi viikon alussa käymme Lemmenjoella patikoimassa ja sitten on suunta Karigasniemen kautta Tenolle. Yhden vuorokauden olen ajatellut heittää lohiperhoa Kaavan paikkeilla Utsjoella, mutta katsotaan nyt miltä kelit näyttää ja onko lohta nousussa. Pulmankijärvellä pistäydytään ja retken päätavoite on Varangin lintusaaret. Toivottavasti näemme Suomen puolellakin uusia lajeja, joista ainakin sirrit, kahlaajat ja tunturilinnut ovat mielenkiintoisimmat.

Sähköpostia en pysty reissussa ollessa lukemaan mutta puhelimen päässä olen kuitenkin. Joten soita ihmeessä, jos haluat heinäkuussa melomaan. Palaan Lapista heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Hauskaa kesälomaa kaikille!

Kesäkuu 17, 2008

Kanahaukan poikasia rengastamassa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 8:06 pm

accgenjuv3a.jpg

Hei vaan luonnon ystävät!

Maanantaina oli vuorossa kanahaukan poikasten rengastaminen. Ensimmäisenä menimme viime vuonna löytämälleni pesälle, jossa pesintä oli jo varmistettu keväällä. Toukokuun alussa kuulin pesältä haukkapariskunnan villin kiljunnan ja loppukuusta jo poikasten kerjuuäänetkin. Tietty jännitys kuitenkin oli mielessä, kun puulle käveltiin. Olisivatko poikaset elossa ja pesä edelleen asuttuna?

Tomi kiipesi pesälle ensimmäisenä, ja huusi ylhäältä, että kolme poikasta, tuletko katsomaan? Eipä tarvinnut kahdesti pyytää, vaikka pesä oli miltei 20 metrissä. Puu oli kuitenkin hyvä kiivetä ja oksat vahvoja, joten helppo pesälle oli mennä. Kuvasin poikaset filmikameralle, ja skannaan ne päiväkirjaan, kunhan saan filmin kehitettyä. Yksi naaras ja kaksi urosta syntyi tuosta pesästä maailmaan.

Kävimme vielä viidellä muulla pesällä Jyväskylän ympäristössä, ja kokonaissaldo näissä kuudessa pesässä oli 20 poikasta. Sukupuolijakauma meni fifty-fifty. Komeita pesiä kaikki: yksi mahtavassa haavassa paksujen oksien päällä, yksi lähes kuivassa männyssä korkealla mäellä, josta oli hienot näköalat. Kanahaukan pesä on tosi iso, ja vuosien saatossa siitä tulee jopa isompi kuin maakotkan pesästä.

Omasta Atlas-ruudusta on myös epäily mehiläishaukan pesinnästäkin. Löysin vanhan risupesän pari vuotta sitten, joka oli silloin asumatta. Viime vuonnakaan siinä ei ollut pesintää eikä vielä toukokuun loppupuolellakaan tänä vuonna. Tällä viikolla kun kävin siellä, niin oksilla oli ulostejälkiä ja pesää oli koristeltu koivun oksilla ja vuorattu jo höyhenilläkin. Ainakin pesintää on aloitettu, mutta jos se on mehiläishaukka, niin pesä voi hyvinkin jäädä asumattomaksi. Mehiläishaukalla kun on tapana rakennella pesää mutta jättää pesintä kuitenkin tekemättä. Katsotaan sitten heinäkuun alussa, miten on käynyt.

Tänään tuli vielä mukava lisä Atlas-havaintoihin, kun Köntyskankaalta löytyi isolepinkäis-poikue. Poikasia oli neljä ja yksi aikuinen tähysti ruokaa. Havainto oli muuten samalla Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen tämän vuoden ensimmäinen poikashavainto - öhöm!

Tässä vaiheessa jo hauskaa juhannusta kaikille!

Kesäkuu 9, 2008

Viimeiset pöllöt rengastettiin

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:29 am

Hei vaan luonnon ysävät!

Viime viikonloppuna rengastettiin viimeiset pöllönpoikaset, kun pienet varpuspöllöt saivat renkaan jalkaansa. Varpuspöllön pesä on ollut minulle tähän asti uusi tuttavuuus, ja nyt vasta selvisi se, miten hyvin emo hoitaa oman pesänsä siisteyttä. Jokaisen pesäpuun juurella oli iso kasa sulkia ja karvoja, jotka emo oli heittänyt pesästä pois. Eli pesästä ei voi olla erehtymättä, jos sellaiseen karvakasan puun juurelta löytää.

Viikon päästä Tomin kanssa käydään rengastamassa kanahaukan poikaset. Tikkakoskella on tänä kesänä tulossa mukavia perhetapahtumia muitakin, sillä Luonetjärvellä kuikka hautoo jo pesässään ja järven pohjoispäässä olen nähnyt nuolihaukan. Silläkin on varmaan taas pesä rannan isoissa männyissä.

Melkoisella varmuudella uusi elis tuli viime viikolla: kuulin ja vilaukselta näin Särkimäessä pikkusiepon, joka on uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji Suomessa. Pareja on vain 1000-2000. Pikkusiepon elinympäristö on vanhaa kuusikkoa, jossa on maapuita ja pökkelöitä, pientä suota tai muuta vetistä paikkaa. Juuri tällaisessa paikassa lintu lauloi. Olen käynyt sitä pari kertaa kuuntelemassa, mutta en ole tavannut enää toista kertaa. Ehkäpä se sieltä vielä löytyy.

Tänä kesänä pihlaja kukkii kauniisti ja se lupaa mahdollisesti hyvää marjasatoa. Pölyttäjien puute on kuitenkin seikka, joka voi hyvästä kukinnasta huolimatta estää marjojen tulemisen. Sama koskee kaikkia metsämarjoja. No onneksi hyttysiä sentään on runsaasti. Jos ei niitä olisi, niin pikkulinnut eivät onnistuisi pesinnässä.

Liikkukaahan luonnossa!

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla