Luontopäiväkirja

Lokakuu 29, 2008

Järvien jäätymistä odotellessa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:55 am

p10101131a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Tulevana viikonloppuna lauantaina on Pyhäinpäivä tai Pyhäinmiesten päivä, kuten sitä vielä muutamia vuosia sitten nimitettiin. Tuona päivänä on Luonetjärvi mennyt usein jäähän ainakin rannoiltaan ja pienet lammet ovat saaneet jääpeitteen. Viime vuonna Luonetjärvi sai lopullisen pysyvän jääpeitteen muistaakseni vasta vuoden vaihteen tienoilla, sillä jäät sulivat kahdesti ennenkuin lopulta talvi sai yliotteen. Nyt on syksy ollut lämmin ja vedetkin vielä liian lämpimiä, jotta viikon vaihteessa voisi odottaa järvien jäätymistä. Viime viikolla järvivesi oli vielä +8 asteista ja tällä viikolla ehkäpä pari kolme astetta kylmempää. Olen muuten käynyt vielä joka aamu uimassa puoli seitsemän aikaan, ja täytyy myöntää, että kyllä aamu tuolla startilla lähtee aivan toisella tavalla käyntiin. Aivan mahtava aamu oli parisen viikkoa sitten, kun täysikuu paistoi suoraan uimarantaan pilvettömältä taivaalta.

Olen jo aloittanut lintujen talviruokinnan ja kuhinaa on pihassa ollutkin. Tiaisia on paljon ja kerran kävi noin parin kymmenen viherpeipon parvikin ruokailemassa. Eilen tapasin kuusitiaisen ja joitain päiviä sitten puukiipijän. Oravat ovat vallanneet lintulaudan, ja nyt pitääkin keksiä jokin konsti, millä ne saa pidettyä laudalta pois.

Olen käynyt tarkastamassa pöllön pöntöt, joita onkin kertynyt yli 70 omalle tarkastuskierokselle. Monessa varpuspöllön pöntössä on ollut talitiaisen pesiä, kuolleita linnun poikasia, myyriä ja yhdessä pöntössä kuivunut oravan poikanenkin. Viirupöllön pönttöön ei enää oravakaan mene, sillä siellä on vastassa sellainen tunkio, ettei sekään enää oikein siellä viihtyisi. Varpuspöllö pitää huolen pesänsä siisteydestä ja se tyhjentääkin kaikki jätöksensä pesäpuun juurelle. Siitä sen pesinnän sitten helposti varmistaakin.

Marraskuun alussa alkavat taas talvilintulaskennat. Oma noin 11 km reittini kulkee Luonetjärven itärannan metsissä pääosin polkuja ja metsäautoteitä pitkin. Reitillä lasketaan kaikki lajit yksilön tarkkuudella niin hyvin kuin vain pystytään. Ensimmäinen laskenta tehdään nyt marraskuun alussa, toinen vuoden vaihteessa ja kolmas helmi-maaliskuun vaihteessa. Näitä laskentoja on tosi mukava tehdä ja sitä suorastaa odottaa, että pääsee päiväksi kuljeskelemaan ja nauttimaan luonnosta. Mukaan mahtuu, joten jos haluat tulla lenkille mukaan, niin ota vaan yhteyttä!

Kuvassa on jäätynyttä Luonetjärven rantamaisemaa.

Retkeilkääpä luonnossa!

Lokakuu 22, 2008

Uusi lintulaji Luonetjärven Atlas-ruutuun

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:12 am

p1010115a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Viime lauantaina sain uuden lintulajin Luonetjärven Atlas-ruutuun. Kaiken lisäksi se oli itsellekin vasta elämäni toinen havainto kyseisestä lajista, vaikka Jyväskylässä niitä nähdään liki päivittäin. Olimme menossa Tuulikin kanssa itärannan purkkarille, kun varuskunnan viestikorjaamon risteyksessä katuviitan tolpan nokkaan lensi maasta hieman naakkaa pienempi tumma, harmaaviiruinen lintu. Yhteen ääneen taisimme sanoa, että “mikäs tuo sitten on?”, kunnes Tuulikki sai sen sanottua: pähkinähakki!. Ja olihan se itsellekin jo siinä vaiheeessa valjennut, mutta kun ei ollut silmiään uskoa, niin ei oikein saanut sanotuksi…

Hakkeja saattoi olla toinenkin, koska näimme samanlaisen vilahtavan kuusikossa. Mahdotonta ei olisi se, että hakkeja voisi olla täällä Tikkakoskella päin pesivänäkin. Jyväskylässä Laajavuoressa niitä on muutama pari, ja pesät ovat yleensä lähellä ruokamaita eli sembramäntyjä. Hakit voivat olla vaelluksellakin, sillä niitä tulee silloin tällöin Siperiasta, jos siellä sembramännyillä on huono käpyvuosi. Kaupungissa hakkeja on nähty usein Keskisuomalaisen ja Avoimen yliopiston sembramännyissä.

Pähkinähakki on aikainen pesijä, ja se tekee pesänsä sankkaan kuusikkoon. Kuuluisa se on siitä, että se tekee kävyn siemenistä ja pähkinöistä kätköjä pitkin syksyä, ja löytää ne erehtymättä talvella monikymmensenttisen luman altakin. Muuten, se toinen pähkinä-alkuinen lintulaji on pähkinänakkeli. joka myös silloin tällöin tekee vaelluksiaan Keski-Suomeen. Joskus 80-luvun alussa näin sen ensimmäisen ja tähän asti ainoan kerran Tikkakoskella itärannalla, kun se tuli ikkunalaudalla olevalle lintulaudalle. Sain otetuksi siitä valokuvan ikkunan läpi. Tikkakoskella nakkeleita on nähty sen jälkeenkin aina silloin tällöin. Nakkeli muuten on ainoa lintulaji, joka kiipeää puun runkoa alaspäin - puukiipijä menee vain ylöspäin.

Mutta sitten toiseen asiaan:
Kolmisen viikkoa sitten kävin Särkimäen isoa kuusta halaamassa. Kesken halauksen kuulin, kuinka puun juuressa humisi aivan kuin siellä olisi ollut ilmastointi täydellä teholla. Ja totta vie olikin: juureen oli tehty reilun nyrkin mentävä onkalo, johon ampiaisilla näytti olevan oikea moottoritie. Niitä tuli ja meni onkaloon yhtenään minusta välittämättä, vaikka kurkin sinne vain vajaan metrin päästä. Siellä oli varmasti iso pesä. Eilen kävin sitten puulla uudestaan, ja kohtasin uuden näyn: joku otus oli hajottanut tuon pesän ja kaikki ampiaiskennot oli tuotu maan pinnalle ja syöty putipuhtaiksi. Kennoja oli levällään siellä täällä eikä ampiaisista enää ollut jälkeäkään. Täytyy myöntää, että aikamoinen rohkelikko on se veijari, joka menee tuollaiseen ampiaisia täynnä olevaan onkaloon. Ja pitää sillä olla nälkäkin tai sitten kennojen sisällön täytyy olla todella herkullisia. Ensimmäisenä tuli mieleen palokärki, joka kyllä voisi kaivautua puun juurakkoon, sillä syöhän se kuivista kuusista hevosmuurahaisetkin, eivätkä nekään ole mitään helpppoja vastuksia. Toinen voisi olla mehiläishaukka, mutta haukat ovat jo lähteneet etelän maille. Nisäkkäistä ei tule mieleen kuin karhu, mutta sen jälkiä siellä ei näkynyt. Joten laitetaan tämä “tihutyö” nyt tässä vaiheessa sitten palokärjen syyksi, kunnes joku keksii paremman vaihtoehdon.

Syksyn tullen tuo ampparipesä olisi kuitenkin hiljentynyt, sillä ampiaisten yhdyskunta hajoaa syksyllä ja kuningatar etsii uuden paikan ja kokoaa uuden yhdyskunnan seuraavana vuonna. Nyt vaan saattoi käydä niin, että kuningatar meni parempiin suihin eli shakki - matti!

Ja vielä lopuksi kolmaskin lintujuttu:
Oletteko sattuneet kuulemaan aika korkeaa vihellystä juuri ennen auringonnousua ja -laskua? Viidestä kuuteen lyhyitä vihellyksiä, jotka pikku hiljaa nousevat kimeämmiksi ja joskus menevät kuin falsettiin. Äänessä on varpuspöllö, jolla näin syksyllä on syyssoitimensa. Ne tulevat syksyllä taajamiin, missä on niille ehkä helposti ruokaa saatavilla, mutta siirtyvät sitten syvemmälle metsiin, kun pesintäkausi alkaa. Tikkakoskella olen kuullut tänä syksynä varpuspöllöä Jyväsjoen koulun ympäristössä ja kerran Lennostontiellä. Kuvassa on varpuspöllö, joka käväisi pihapuussa talitiaisen pöntössä pari vuotta sitten. Ujo otus - käänsi päänsä juuri kun otin siitä kuvan.

Liikkukaahan luonnossa!

Lokakuu 16, 2008

Lokakuussa luontoretkille - mars!

Aihe: Ajankohtaista — jukka @ 7:29 am

Turha on pelätä kylmiä kelejä ja sadetta. Lokakuussa on vielä mahdottoman mukava liikkua luonnossa - on aika kuivaa ja päivät voivat olla aurinkoisiakin. Eivätkä hirvikärpäsetkään enää ole niin vaivaksi, joten nyt kannattaa lähteä luontopoluille! Melontakausi jatkuu vaikka jäiden tuloon asti, ja Autiojoessa vielä senkin jälkeen.

Ei muuta kuin LUONTOON! Hopi hop!

Syksy jo puolivälissä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:12 am

p1010087a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Lokakuu on vierähtänyt melkoisen nopeasti. Kelit ovat suosineet kaikkia ulkona liikkujia, sillä kerrankin syksy on ollut mukavan sateeton ja jotkut päivät niin lämpimän aurinkoisia, että on ollut todella mukava olla ulkona. Suppilovahverokausi jatkuu vielä ja satoa kannattaa käydä keräämässä.

Lintumaailma on hiljentynyt nyt kun lähes kaikki muuttolinnut ovat lähteneet etelään. Tilhet ovat tulleet taas pohjoisesta Keski-Suomeen, mutta saavat tyytyä tyhjiin pihlajiin, sillä rastaat ehtivät tyhjentää ne syyskuun alussa. Harmin paikka, sillä mukava olisi ollut nähdä tilhiä enemmänkin tämän syksyn aikana. Muutamia mukavia yllätyksiä on kuitenkin tullut eteen omilla retkillä, ja niistä parhaimmat ovat harmaapäätikka, joita olen tavannut muutamia, ja pohjantikka, joka pitkästä aikaa kopsutteli Särkilammen rannassa.

Ympäristökeskus on rakentanut sääkselle tekopesän tänne Jyväskylän pohjoispuolelle. Kävin sitä katsomassa yhdellä retkelläni, ja hienon on Hakkarin Tomi kumppaninsa kanssa siitä tehnyt. Parasta on, että se on rauhallisella paikalla kaukana asutuksesta. Toivottavasti ensi kevät tuo sinne jo uuden asukkaan. Itsekin olen sääkselle sopivaa pesäpuuta haeskellut ja kuvassa onkin yksi 200-vuotias kilpikaarnainen ehdokas, valitettavasti vain hieman liian lähellä asutusta.

Näin syksyllä polkupyöriä myytiin poistohintaan. Pitkän harkinnan jälkeen hankin itsellenikin uuden menopelin. Valintaa vaikeutti se kumman valitsisin, hybridin vaiko maastopyörän. Maasturiin valintani päätyi, enkä mielestäni tehnyt huonoa päätöstä, sillä nyt on tullut koluttua Luonetjärven pohjoisen alueen metsätiet ja -polut jo aika tarkkaan. Mukava sillä on mennä ja yllättäen sillä pääsee polkuja pitkin aika hiljaa. Linnut pelkäävät eniten kävelevää ihmistä, ja olenkin miettinyt, miten ne suhtautuvat pyöräilevään ihmiseen. Pieni epäilys voisi olla siitä, että pyöräilijää ne eivät ehkä niin paljon pelkää. No - ehkäpä se on vain olettamus. Mukavaa, terveellistä ja ekologista pyöräily joka tapauksessa on.

Hauskaa lokakuuta kaikille!

Linturetkellä Utössä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:50 am

uto-4a.jpg

uto-1a.jpg

uto-3a.jpg

uto-2a.jpg

Hei vaan pitkästä aikaa!

Syyskuun lopulla tein Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen kanssa matkan Utön saarelle. Utö on n. 50 km päästä mantereesta Paraisten ja Jurmon edustalla. Samalla se on Suomen eteläisin saari.

Lähdimme matkaan perjantaina 19.9. aamupäivän lopulla ja hieman ennen puoltayötä olimme Utön laiturissa. Lauantai oli työn täyteinen päivä, sillä lintuja oli liikkeellä paljon, ja niitä tarkkaillessa aika vierähti mukavasti. Lajeja kertyi n. 80 ensimmäisen päivän aikana ja itsellekin uusia eliksiä olivat pohjansirkku, sarvipöllö ja pähkinähakki. Sunnuntaina ehdimme vielä aamupäivän retkeillä ennen lautan lähtöä. Mieliinpainuvimmat elämykset olivat hippiäisten suuret parvet, pikkusiepot, saaren yllä kaarteleva mehiläishaukka ja tietysti saari itsessään vanhoine rakennuksineen. Siellä tuntui siltä, kuin olisi siirtynyt tästä kiireisestä mannermaan vilinästä suojaisaan poukamaan. Ei ollut autoja eikä hälinää, vaan mukulakiviteitä, mukavia ihmisiä ja rauhallista elämänmenoa. Sinne on mentävä uudestaan - ehdottomasti!

Sunnuntaina poikkesimme vielä Paraisilla Skärmolassa ruovikon reunassa, jossa löysimme viiksitimaleita ja näimme samalla lapasorsiakin. Molemmat eliksiä minulle nekin. Koko retken aikana ryhmä löysi yhteensä 114 lajia ja itselleni niitä kertyi n. 80. Karvaasti huomasin sen, että aikamoinen aloittelija olen vielä konkareiden rinnalla, mutta koko ajan tässä harrastuksessa kehittyy ja tuntemus lisääntyy.

Palasimme Jyväskylään puolilta öin. Hieno retki!

Muutama skannattu kuva Utöstä. Ensimmäisenä näkymä kylälle ja majakalle, toinen kuva satamasta, kolmas bongareista staijaamassa (Hannu, Ilkka ja Tuula) ja neljäs meren muinaisrannasta saaren itäniityllä.

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla