Luontopäiväkirja

Marraskuu 24, 2008

Talvimyrskyn kourissa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:54 am

pb200088a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Eilen sunnuntaina koettiin tämän talven ensimmäinen lumimyrsky. Pyry alkoi puolen päivän aikaan, kun olimme kävelyllä Tuohimäessä. Tarkastimme varpuspöllön pöntöt ja siitä pöntössä, josta rengastimme sen Kangashäkin neidin (lue edellinen kirjoitukseni), oli myyrä mennyt parempiin suihin. En oikein osaa sanoa, mitä tuo kertoo, mutta oikein vakuuttunut en ole siitä, onko myyräkanta olisi hyvä tänä talvena. Jälkiä kyllä metsissä on, mutta mielestäni ei tavanomaista enempää. Ehkäpä tuo varastopöntöstä myyrän syöminenkin kertoo siitä, että varpuspöllö turvautuu varastoihinsa. Mutta mistäpä se veijarin tavat tietää…

Pyry alkoi voimalla iltapäivällä. Illalla piti tehdä jo ensimmäiset lumityöt ja jatkaa niitä aamulla, muuten ei olisi päässyt autolla ulos pihasta. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, ettei tullut oltua ulkona enempää, sillä silloin kun luonto on pahimmillaan, silloin tulisi olla näitä näytelmiä katsomassa. Autoilijoille eilinen päivä on varmasti ollut vaikea, ja vielä raskaampi niille, jotka ovat korjanneet sähkölinjoja ja raivanneet kaatuneita puita. Heidän työtään pitää arvostaa, kun itse istuu lämpimässä.

Puolivälissä viikkoa oli mukavia pakkaspäiviä. Kuva on otettu Tikkakosken padolta. Ranta oli mennyt jo jäähän ja uintikausi oli päättynyt. Taivas oli sininen, kaislat huurteessa ja järvessä ui pienen pieniä jäälauttoja. Suorastaan keväinen päivä!

Jotain hyvää on kuitenkin tässä lumimyrskyssä: hiihtokausi voi alkaa! Ei muuta kuin sivakat kuntoon ja ladulle!

Marraskuu 16, 2008

Harvinainen vieras Tikkakoskella

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:00 pm

250px-pinicola-enucleator-001.jpg

Hei vaan luonnon ystävät!

Viikonvaihde tarjosi kylmää sadetta ja räntää. Kun aamulla heräsin ennen seitsemää, niin maa oli valkoinen ja loskainen. Jotain hyvää kuitenkin oli säässä, nimittäin että pitkän pimeän syksyn jälkeen oli mukavaa kun oli taas valoisaa. Ja olihan se erilaista käydä uimassakin, kun rannassa oli lumi. Se maistui jo miltei avantouinnilta…

Marraskuusta tulee mieleen Miljoonasateen kappale Marraskuu:
… Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu.

Meikäläinen ei suinkaan ollut yksinäinen tänään, vaan mukanani talvilintulaskennassa olivat Tuulikki ja arvostamani lintuviisas Tuula Granroth Vaajakoskelta. Tuula on asunut täällä Tikkakoskella ja hänellä on oma reittinsä Tikkakosken taajamassa. Tätä reittiä, jonka tänään kävelimme, Tuula on antamassa minulle, kun Vaajakoskelta on pitkä matka tulla tänne ja minulla taas on aikaa kyllä laskea toinenkin reitti. Laulussa sanotaan osuvasti, että varisparvi raahautuu, ja ehkäpä tämä talven tulo “raahasi” tänne Tikkakoskelle tänään myös toisen parven, nimittäin täällä harvinaiset taviokuurnat. Niitä tapasimme Kiilakadun puolivälissä lehtikuusessa ruokailemassa kahdeksan kappaletta. Oli yhdellä uroksella mukanaan seitsemän tyttölasta, joten hän ei todellakaan ollut yksinäinen! Samalla tuli uusi elis omaan lajiluettelooni ja täytyy myöntää, että se oli vasta toinen havaintoni tästä lajista. Kerran olen sen nähnyt Lapissa Saariselällä.

Taviokuurna on käpylinnun näköinen ja varsinkin uros huomiota herättävän punertava. Se pesii Pohjois-Suomessa, ja nämä sisämaassa olevat linnut ovat vaelluksella. Joskus mukaan voi liittyä myös Venäjän puolen taigan lintuja. Usein niitä tapaa pihlajissa mutta kuten tänäänkin, myös kuusen siemenet kelpaavat pihlajanmarjojen puutteessa. Siementen lisäksi niille kelpaavat marjat, hyönteiset ja hämähäkit. Kuurnat päästävät luottavaisesti tarkkailijan vain muutaman metrin päähän. Kuva taviokuurnasta on otettu Wikipediasta.

Tämänpäiväisellä reitillä tapasimme 16 lajia. Tiaisia, varsinkin talitiaisia, oli paljon liikkeellä, ja näimme noin 80 yksilön viherpeippoparven. Sen sijaan hiljaisina pysyivät käpytikka (2), puukiipijä (2), närhi (1). Kaipaamaan jäimme töyhtötiaista ja urpiaisia. Niitä varmaan tavataan sitten seuraavalla kerralla tammikuussa.

Tässä vaiheessa voinee jo varoittaa hyytävistä vesistä ja heikoista jäistä. Olkaapa varovaisia liikkuessanne vesillä!

Marraskuu 13, 2008

Neiti Kangashäkistä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:05 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Eilen illalla tapasimme Tikkakoskella Tuohimäessä neidin Kangashäkistä. Hän oli muuttoaikeissa näille kulmille, oli jo syksyllä tutustunut näihin seutuihin ja kovasti tykästynyt paikalliseen maisemaan. Täällä on mukavat metsät, rauhallista elämänmenoa, jota jonkin verran kuulemma lentokentän melu haittaa. Onneksi yöllä on rauhallisempaa, mutta neitimme on tosin yöeläjä, joten siinä mielessä ilmavoimien yölennotkaan eivät ole menoa juuri haitanneet. Sopivaa poikamiestä tai miksei vanhempaakin kertoi täältä etsivänsä puolisokseen. Pientä kortteeria oli etsiskellyt ja joitain hyviä vaihtoehtoja jo oli löytänytkin. Kevääseen mennessä oma asunto olisi kuitenkin löydettävä.

No niin, pieni tarinani kertoo varpuspöllöstä, joka eilen oli mennyt Tomin rakentamaan loukkupönttöön Tuohimäessä. Viikon verran oli pönttö ollut kuusikossa odottamassa, että pöllö vierailisi paikalla uudestaan. Eilen kävin iltapäivällä tarkastuskierroksella, ja mukava yllätys siellä olikin odottamassa. Tomin ja Tuulikin kanssa menimme sitten illalla rengastamaan tuota pöllöä, ja toinen yllätys oli, kun pöllöllä olikin jo kihlasormus jalassa. Tomi oli tämän vuoden kesäkuussa rengastanut tuon linnun poikasena Kangashäkin Niinimäessä. Matkaa pesäpaikalta linnuntietä Tuohimäkeen tulee noin 11 km, joten kovin pitkää matkaa lintu ei ole muuttanut. Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että urokset keräävät talvivarastoja, mutta Tomi korjasi, että asialla ovatkin naaraat. Tämä neiti oli syönyt saaliinsa pöntössä meikäläistä odottaessaan.

Näihin aikoihin auringonnousun ja -laskun aikaan voi kuulla varpuspöllön syyssoidinta täällä taajamassa. Vihellys on linnun kokoon nähden uskomattoman voimakas “tjut tjyt tjyt tjit tjit tjit”, joka lopussa menee miltei falsettiin. Äänessä on uros, jonka voi nähdä istumassa kuusen latvassa. Tikkakoskella olen kuullut laulua Myllykadulla ja Lennostontiellä sekä Kallioplanetaariolla Nyrölässä. Keväällä alkaa sitten varsinainen soidin, ja silloin laulua, korkeaa minuutteja kestävää vihellystä, kuulee auringonlaskun jälkeen. Vihellystä matkimalla voi pöllön saada tulemaan lähelle, niinkuin meille kävi viime keväänä ampumaradalla.

Nyt vain odotetaan, että tuo neitimme löytäisi Tuohimäestä puolison ja “kortteerin”. Viime keväänä siellä vihelteli uroskin, joten mahdollisuudet ovat hyvät. Pari pönttöäkin on odottamassa ja luonnonkoloja löytyy asuttavaksi. Varpuspöllön pesän tunnistaa sitten siitä, että puun juurelle kerääntyy saalisjätteitä - karvoja, luita ym.- iso kasa.

Märkä on ollut marraskuun alku. Mutta onpa uimaranta pysynyt jäättömänä, joten aamu-uinnit ovat jatkuneet!

Marraskuu 4, 2008

Talvilintuja laskemassa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 9:01 pm

pb030111a.JPG

pb030098a.JPG

Hei vaan luonnon ystävät!

Tänään tein Tuulikin kanssa talven ensimmäisen talvilintulaskennan. Laskenta suoritetaan vuosittain vakioreitillä, jolta lasketaan kaikki lintulajit yksilön tarkkuudella, jos siihen vain suinkin pystytään. Oma reittini kulkee itärannan hiihtoladun pohjaa Tuohimäkeen, sieltä Niemelänahon kautta Särkimäen vanhaan kuusimetsään ja polkuja pitkin Luonetjärven rantaan hiihtouran pohjoispäähän. Peuraniemen laavun kautta tullaan takaisin ampumaradan tielle ja sieltä kotiin Myllykadulle. Matkaa tulee noin 11 km, josta metsässä kuljetaan 10 kilometriä. Laskenta tehdään talven aikana kolme kertaa.

Päivä oli mukavan lämmin, aika aurinkoinenkin ja lintujakin oli kohtalaisen hyvin liikkeellä. Reitillä tavattiin 16 lajia ja yksilömäärä nousi hieman yli sadan. Yleisimpiä olivat tiaiset, joista pyrstötiaiset olivat mieluisin havainto. Pettämätön konsti saada tiaiset tulemaan ihan vierelle on se, kun viheltelee korkealla äänellä varpuspöllön tapaan kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä, niin eiköhän kohta ole parvi tiaisia katsomassa, missä vihollinen on. Kauaa ei lintuja jaksa homma kiinnostaa, sillä aika pian ne havaitsevat jekun ja lähtevät taas omille teilleen. Kevätiltana näihin viheltelyihin kyllä vastaa varpuspöllökin, kuten viime keväänä Niemelänaholla, jossa pieni pöllö tuli noin kymmenen metrin päähän oksalle tuijottamaan meitä.

Tähän aikaan alkaa varpuspöllö tekemään talvivarastojaan. Koloihin kannetaan pelto- ja metsämyyriä sekä päästäisiä - ehkä pikkulintujakin. Nillä varastoilla pöllö selviää talven ajan ja uros saa varastoillaan ehkä naaraankin houkuteltua reviirilleen. Tuohimäessä on yksi pönttö, johon varpuspöllö oli tuonut jo yhden myyrän. Jos kelit vielä kylmenevät, niin varastot karttuvat. Tomin kanssa olemme suunnitelleet myös pöllöjen rengastamista loukkupönttöjen avulla. Kun pöllö tuo saalistaan varastoon, niin pöntön lentoaukolle laukeaa este jolloin pöllö ei pääse pöntöstä pois. Tuohimäkeen sellainen ehkä viritetään.

Kuvassa varpuspöllön saalis ja ensimmäisiä jäätyneitä lammikoita Särkimäessä

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla