Luontopäiväkirja

Helmikuu 25, 2009

Grönlantilaiskajakki kesäksi - osa 6

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:23 am

Hei vaan melonnan ystävät!

Edellisessä osassa n:o 5 kerroin eskimokajakkini keula- ja peräosiin rakentamistani stem plate- kappaleista, jotka sitovat yhteen reelingit ja keulan. Seuraavana työvaiheena on ollut istuma-aukon etutuen eli eskimokielellä masikin rakentaminen. Masik voidaan tehdä laminoimalla, sen voi tehdä hyvätasoisesta lankusta tai sitten luonnonväärästä puusta. Koska masik on muodoltaan kaareva, niin se houkutti minut etsimään metsästä kaarevaa puuta rakennusaineeksi. Sellainen löytyi vuosi sitten Särkimäestä ja kävin sen sitten hakemassa alkukesästä. Syksyn se kuivui hiljakseen autotallissa ja viime viikolla otin sen työn alle.

Tässä kuva masikista ensi höyläyksen jälkeen.
p1220019a.JPG

Oma kommervenkkinsä on se, miten masikin saisi reelinkien väliin niin, että se olisi muodoltaan oikeanlainen ja sopisi tiukasti paikalleen. Ensin sahasin vannesahalla aihiota pienemmäksi ja lyhentelin sitä molemmista päistä. Leveyttä sille tulee 50 mm, vahvuutta keskeltä noin tuuma ja päistä hieman enemmän. Masikin alakaaren mitoitin niin, että kun istuin kajakkiin, niin kaari oli sormen leveyden päässä reisistä. Kun koukistan hieman jalkojani, niin saan hyvän tuen masikista. Sen verran tilaa pitää kuitenkin olla, että mahdun hivuttautumaan kajakkiini sisään ja sieltä ulos.

Tässä ollaan veistovaiheessa jo hieman lähempänä lopputulosta:
p2180153a.JPG

Kuten edellisessä osassa kerroin, paljastui aihion sisältä hieman pihkaista oksan kohtaa, joka onneksi ei haitannut. Muuten puuaines oli todella kovaa. Viilaaminen ja hiominen oli aika työlästä. Seuraavaksi otin käyttöön tällaisen jigin:
p2210159a.JPG

Siinä on kaksi lautaa ja niiden välissä pienet puukappaleet siten, että masik mahtuu sopivan tiukasti lautojen väliin. Jigi laitetaan reelinkien päälle sille paikalle, johon se aikanaan asennetaan. Teippasin pienet suorasivuiset pahvilaput lautoihin niin, että ne olivat juuri reelinkien sivujen ja yläreunan suuntaiset. Sitten asetin masikin lautojen väliin ja piirsin lappujen avulla reelinkien paikan masikiin. Tässä kuva, jossa masik on jigin sisässä ja toiseen päähän olen piirtänyt reelingin kulman.
p2210158a.JPG

Kun molemmat päät on piirretty, sahasin ylimääräisen lyijykynäviivan säilyttäen pois. Jonkun verran piti viilatakin, jotta sain masikin kunnolla sovitettua. Eihän siitä ihan priima tullut, mutta riittävän hyvä kuitenkin.
p2210160a.JPG

Masikin yläkaaren sahasin vannesahalla (kiitos työmies Mikko Niemisen puutyöverstaalle!) alakaaren muotoiseksi. Lopuksi vielä hioin masikin joka puolelta sileäksi.

Tämä sen särkimäkeläisen kuusen sisältä löytyi!

p2230165a.JPG p2230166a.JPG

Kun on hyvät neuvot, riittävästi ajatustyötä ja harkiten tehtyä höyläystä ja sahausta, niin tumpelokin saa aikaiseksi vaikka mitä.

Lopuksi kiinnitin masikin reelinkeihin tappiliitoksilla. Valmista tuli!
p2250169a.JPG

Seuraavana on vuorossa istuma-aukon rakentelu. Siihen tarvitaan saarnea, jonka olen jo sahannut rimoiksi. Höyryboksia on pidennettävä ja tehtävä saarnen taivutusta varten jigi. Palataan siihen seuraavassa osassa.

Talvilomaviikko on meneillään ja sää on mitä parhain ulkona liikkumiseen. Tiaiset laulavat ti-ti-tyytä ja tikat hakkaavat katulamppujen kehyksiä. Nyt kannattaa liikkua luonnossa - lähtekääpä vaikka lumikenkäilemään!

Helmikuu 19, 2009

Grönlantilaiskajakki kesäksi - osa 5

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:40 am

Hei vaan melonnan ystävät!

Eskimokajakkini valmistus etenee pikku hiljaa. Kevätkin on tulollaan ja kauaa en viihtyisi enää autotallissa neljän seinän sisällä, kun mieli tekisi jo hiihtämään, lumikenkäilemään tai umpihankeen. Mutta pian se alkaa olla kajakin runkokin valmiina.

Tällä viikolla olen tehnyt rungon päihin ns. stem platet, eli reelinkien päitä ja keula- ja peräkappaleiden liitoksia peittävät puulevyt. Niistä piti tehdä oikein viimeistellyt, sillä kun kangas tulee päälle, niin huono jälki näkyy selvästi. Ja varsinkin, jos se susikappale on keulassa, niin se paistaa silmään koko ajan melottaessa.

Ensiksi sahasin ja höyläsin sopivan kappaleen, eli n. 15 leveän ja 13 mm paksun laudan. Sitten oli sahattava reelinkeihin ja keulaan 9 mm syvennys 10 tuuman matkalle (olen alkanut käyttämään tuumia, kun jenkit niitä käyttävät). Jotta saisin suoran 9 mm syvennyksen, niin laitoin listasahaan suorakulman puristimilla kiinni niin, että se oli tuon 9 mm hampaiden yläpuolella. Kun sahasin, niin suorakulma pysäytti sahaamisen, kun 9 milliä tuli sahattua. Vieri viereeen siis sahauksia sekä reeelinkeihin että keulaan. Tässä kuva tuosta virityksestä:
p2170144a.JPG

Kuvassa näkyy tuo reelinkien ja keulan liitoskohta hyvin. Sahaus alkaa viiden tuuman päästä ja keulassa on lyijykynäviiva, joka on sahauksen toinen pää. Siitä vaan vieri viereen sahauksia ja sitten ensin taltalla ylimääräinen pois ja viilalla tasaiseksi. Sen jälkeen sovitin stem platen niin, että se meni tiukasti paikalleen. Aika usein piti syvennystä hioa ja mallailla, että asennus olisi tukeva ja siisti. Eihän se kankaan alta näy, mutta jos kajakkia esittelee ilman kangasta, niin sitten huono työn jälki näkyy. Ja mitä sitten jos näkyykin??

Näissä kuvissa on puolivalmis plate, ja siihen on ruksattu jo tappienkin kohdalle merkkejä (tuli vähän liikaakin). Tappeja tulee molempiin reelinkeihin kolme ta keulaan kolme.
p2170146a.JPG p2170147a.JPG

Ylimääräinen osa platesta oli sitten höylättävä ja veistettävä pois ja saatava kaunis kaareva muoto aikaiseksi. Ennen lopullista viimeistelyä tapitin platen kiinni. Tässä kuvat lähes valmiista keulan platesta. Kuvakulma onneksi peittää virheet!

p2180151a.JPG

p2180150a.JPG

Lopuksi platet on vielä hiottava niin, että ne hivelevät silmää!

Alkuviikosta valmistelin myös masikia. Aiemmin kerroin, että löysin Särkimäestä kaarevan kuusen, ja siitä sain masikkiini hyvän ja tiukkasyisen kaarevan istuinaukon tuen. Masikin muotoa sovitin kirjan ohjeiden mukaan. Vein kajakin keittiöön, jossa minulla on vähän enemmän tilaa ja suoraa lattiaa ja istuin kajakkiin. Masik on sovitettava paikalleen niin, että se ei saa koskea polvilumpioihin vaan tulee juuri niiden yläpuolelle ja vielä niin, että tilaa reisilihaksiin jää noin sormen leveys. Tavallisissa kajakeissa tilaa on vaikka pitää polvet koukussa, mutta tässä hanska käteen- mallissa se on just eikä melkein. Melottaessa jalat aavistuksen koukussa reidet siis ottavat polven yläpuolelta masikiin ja niistä saa hyvän tuen eskimokäännöksissä. Samoin melottaessa kajakin kallistukset on helppo tehdä, kun jaloilla on hyvä tuki. Mutta mikä tästä ahtaudesta sitten seuraa on se, että miten kajakkiin pääsee ja ennen kaikkea, miten sieltä pääsee ulos niin, että ei jää jumiin? Sovitin masikkia kaarevalla vanerisuikaleella, joka oli tulevan masikin levyinen. Kun sain kaaren mieleisekseni eli se oli sopivan ahdas mutta ei kuitenkaan niin ahdas, ettenkö mahtuisi sisään ja ulos, niin piirsin vanerin takana olevalle kimpilevylle tuon kaarevuuden ja kopioin sen sitten tulevalle masikille. Tässä on kuva masikista, joka on puolivalmis tässä vaiheessa.

p2180153a.JPG

Kuva on otettu keulasta päin. Puusta huomaa, että siiinä on hieman vikaa mutta sen voin höyläämällä saada pois. Aukon kaari muistuttaa pohjan kaaria, eli päistä jyrkempi ja päältä tasaisempi. Seuraavaksi on sitten sovitettava masik reelinkien väliin ja muotoiltava myös yläpuolen kaari oikean malliseksi. Masik kiinnitetään puutapeilla reelinkeihin ja se lepää osittain reelinkien päällä.

Mutta siitä sitten seuraavassa osassa. Ensi viikolla on talviloma ja olen planetaariolla koko viikon töissä. Tulkaapa sinne pulkkamäkeen, lumikenkiä kokeilemaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta! Tämä projekti saattaa vetää henkeä siis jonkin verran ensi viikolla.

Nauttikaa keväisestä säästä ja hohtavista hangista!

Helmikuu 17, 2009

Helmikuun pakkasissa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:56 am

Hei vaan luonnon ystävät!

p1010075a.JPG p1010090a.JPG

Helmikuun täysikuun aika on ohitse mutta nyt vasta alkoivat pakkaset. Niitä tehostaa vielä koillinen ilmavirtaus, joka saa sään tuntumaan vieläkin kylmemmältä. Iltapäivällä aurinko kuitenkin lämmittää jo niin paljon, että lämpötila on mukavan keväinen ja hiihtolomalaisille ihan sopiva. Hiihtämäänkin voi lähteä mainiosti.

Mutta paleleeko peippoa? Niitä ei montaa Keski-Suomessa talveaan vietä ja omalla lintulaudalla taitaa niistä olla se yksilö., joka pisimpään on sinnitellyt. Tänäkin aamuna, kun pakkasta on 23 astetta, se ruokaili jo klo 8 aikaan aamulla. Ja viherpeippo tietysti ajoi sen pois. Onhan se näky - huuruinen pakkasaamu ja lumisella koivunoksalla värjöttelee peippouros kuin kevättä odottaen. Mutta ei ole enää pitkä matka - jos vielä reilun kuukauden sinnittelet, niin saat kavereita ja ehkä puolisonkin.

Iltapäivällä on lähdettävä lumikenkälenkille, sillä nyt siellä kelpaa kävellä kun on pakkaslunta. Kolme vuotta sitten 7. helmikuuta lähdin Särkimäkeen aamulla katsomaan auringonnousua. Pakkasta oli -35 astetta, mutta hyvin pukeutuneena ja kaninkarvalakki korvilla ei ollut mitään ongelmia. Kamerakin pysyi käyttökunnossa, kun pidin sitä vaatteiden alla lämpimässä. Nämä kuvat on otettu tuona päivänä.

Hauskaa helmikuuta ja laskiaista kaikille!

Helmikuu 16, 2009

Grönlantilaiskajakki kesäksi - osa 4

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 4:51 pm

Hei vaan luonnon ja melonnan ystävät!

Puutyöteollisessa autotallissani, joka on kaiken maailman retkivälineiden, moottoripyörän osien, työkalujen, lautojen, rimojen, puupalikoiden, sahanpurujen ja höylänlastujen yhteisolon täydellinen harmonia, on rakentumassa grönlantilaismalllinen kajakki tulevan kesän laineille. Paljon on vielä tekemättä, mutta hyvässä vauhdissa ollaan ja runko alkaa muistuttamaan oikeaa kajakkia.

Aiemmissa osissa olen kertonut rungon teon alkuvaiheista. Seuraavassa kerron miten asensin kölin ja palteet.

Sain viimeinkin valmiiksi kaikki kaaret. Paljon tuli oppia siinä asiassa. Ensinnäkin saarnea on oltava riittävästi. Ostamani kaksi lankunpätkää riittivät juuri ja juuri. Puun on oltava ehdottoman suorasyistä, jotta siitä saisi sahattua suorasyiset rimat. Sahasimme lankun puusepän kanssa niin, että lankun päästä katsottuna lankku sahattiin ensin kaaren levyisiksi (22 mm) rimoiksi. Nämä sahattiin sitten vielä poikittain niin, että saatiin lopulta 9 mm vahvat rimat. Parhaita olivat ne rimat, joissa syyt kulkivat suoraan riman päästä päähän. Huonoimpia olivat ne, joissa syyt nousivat tai laskivat kesken matkan, ja juuri tällaisesta kohtaa kaaret usein murtuivat. Saarnea ostaessa pitäisi olla valinnanvaraa, mutta sitä ei juuri ollut. Hintakin askarrutti, sillä kuutiohinta on n. 1600 euroa (!), ja muutaman metrin lankullekin tulee siis hintaa useita kymmeniä euroja. Ihan polttopuiksi sitä ei viitsisi ostaa.

No joka tapauksessa kaaret ovat nyt paikoillaan. Sen jälkeen kaarien liitokset oli tapitettava, eli jokainen kaaren pää omalla tapillaan. Tapituksen tein kahdella kiilalla, eli ensin porasin reelinkiin ja samalla kaareen reiän niin, että se ei mennyt reelingin sisäpuolelta läpi. Sitten tapin alapäähän puukolla pieni viilto ja siihen pieni kiila, tappi kiiloineen reikään, naputus vasaralla niin että kiila kiristyy, puukolla toinen pää halki ja siihen toinen kiila, uusi naputus vasaralla ja toinen vasara alasimena ja lopuksi tapin sahaaminen ja hionta reelingin tasoon. Yhteensä 50 tappia ja sata kiilaa. Tässä hommassa tein sarjatyötä eli sahasin ensin kymmenkunta tappia sopivan mittaisiksi, sitten tein pienet alapään kiilat, kiinnittelin tapit reelinkeihin, veistelin yläpään kiilat ja naputtelin kaikki lopuksi kiinni. Tappeihin paras materiaali on koivusta tehty valmis pyöreä tappirima, jota saa metritavarana Puukeskuksesta. Samasta rimasta saa veistettyä kiilatkin. Puukon on oltava terävä, muuten ei hommasta tule mitään!

Tässä muutama kuva kaarien tappiliitoksista:
p2050065a.JPG
p2050066a.JPG
p2050067a.JPG

Seuraavana oli vuorossa kölin asennus. Kölinä toimii 20×20 mm rima, joka kiinnitetään tappiliitoksella keula- ja peräkappaleisiin. Tämä olikin aika tarkkaan tehtävä juttu. Taisin mainita jo aiemmin, että jos köli ei ole suorassa tai keula- ja peräkappaleet ovat vinossa johonkin suuntaan, niin kajakki ei pidä suuntaansa. Toinen tärkeä seikka on tämän aluksen “ketka”, joka on kansankielinen nimitys kannen ja samalla koko aluksen ylöspäin kaareutuvasta muodosta. Jos ketkaa on liikaa, niin kajakki on kuin lasku laineella eli pyörii eikä pidä suuntaansa. Jos ketkaa on liian vähän eli rakenne on suorempi tai peräti niin, että pohja on kuopalla ylöspäin, niin kajakkimme on hidas. Yksi muovisista kanooteistani on juuri tällainen. Sen pohja on painunut hieman sisäänpäin ja se on onnettoman hidas melottava. Lasikuituiset kanoottini päihittävät sen mennen tullen.

Tämän grönlantilaiskajakin ketka tulee oikeastaan automaattisesti, kun reelinkit ovat tuossa 73 asteen kulmassa. Ketkaa voisi lisätä tai vähentää, mutta päädyin siihen ratkaisuun, mitä kirjassakin ehdotettiin, eli tuohon luonnolliseen muotoon. Saa nyt nähdä sitten mitä siitä tulee, mutta uskoisin, että aika hyvä. Keskeltä istuinaukon paikkeilta kajakki on lähes suora, mutta alkaa kaartua sitten keulaan ja perään päin.

No niin. Keula- ja peräkappaleet oli ensin kiinnitettävä köliin huolella, jotta ne olisivat suorassa. Tappiliitoksia tein kumpaankin viisi pitkillä tapeilla. Sitä ennen keskitin kölin pohjan keskelle. Tässä kuvassa köli on jo kiinnitetty ja palteet ovat alustavasti paikallaan.
p2100089c.JPG

Kölin ja palteiden kiinnittäminen on sekin aika tarkkaa hommaa. Köli on saatava ehdottoman keskelle ja suoraan. Palteet on kiinnitettävä niin, että kun kangas levitetään pohjan päälle, niin kangas ei saisi olla noin puolta senttiä lähempänä kaarta. Jos esimerkiksi palle on liian lähellä reunaa, niin pohjan kohdalta kangas menee miltei kaareen kiinni. Jos palle taas on liian lähellä köliä, niin kangas ottaa kaareen kiinni reunan paikkeilla. Kompromissina siis on, että palle on kaaren taivutetulla kohdalla noin 10 sentin päässä reelingistä. Toisaalta mitä leveämpi pohja on, sitä vakaampi kajakista tulee. Laitoin kölin ja palteet puristimilla kaariin kiinni, ja muutaman kaaren välein pingotin narut kajakin ympäri ja tällä tavalla näin, missä kohdassa palteiden on hyvä olla.

Vaikka homma oli ihan selkeä, niin ongelmia tuli. Innoissani kiinnitin kölin mielestäni suoraan ja keskelle pohjaa sekä sidoin sen keinojänteellä kaariin kiinni. Sen jälkeen kiinnitin toisen palteen myös paikalleen ja kun aloin laittaa toista, niin huomasin, että -kele, köli on sivussa keskilinjasta. Samalla paljastui sitten sekin seikka, että kaaret eivät olleet ihan symmetrisiä. Useissa kohdin jäi joko kölin tai palteen väliin rako, ja siihen oli laitettava pieni kiila, jotta väliin ei jäisi rakoa. No ei se varmaan eskimoillakaan niin tarkkaa ollut… mutta halusin kuitenkin tehdä hyvää jälkeä.

Niinpä purin koko hoidon ja aloitin asennuksen alusta. Ensin köli keskelle ja narulla viivasuoraksi. Sitten palteet sopivalle etäisyydelle ja kölistä yhtä kauaksi toisistaan. Lisäksi tarkastin vielä, että molemmat ovat reelingeistä yhtä kaukana. Kiinnitin kölin ja sen jälkeen palteet ja aika hyvin se lopulta meni. Uskokaa vaan että tarkastin kaikki moneen kertaan!

Tässä kuva alkuvaiheista ja naruvirityksestä. Huomaa, että kaari ei ole symmetrinen ja naru on oikealla lähempänä kaarta kuin vasemmalla.
p2120093a.JPG
Köli ja palteet kiinnitetään jatkuvalla jänteellä eli jänne kulkee keulasta perään asti yhtenäisenä. Kaaren kohdalla köli ja palle sidotaan neljältä sivulta.
p2120094a.JPG
Koska perän viimeiset kaaret olivat matalampia, niin kölin ja kaaren väliin oli laitettava pienet lisäpalat.
p2120095a.JPG

Tarkkaa työtä tehden se sitten lopulta onnistui. Palteiden päät oli vielä ohennettava kauniiksi, jotta kankaaseen ei jäisi isoa kohoumaa vaan vesilinja alkaisi kaunniisti köli- ja peräkappaleista. Ensin höylää, sitten puukkoa ja lopuksi viilaa ja heikkapaperia. Aika kaunis lopputulos - vai kuinka? Kiinnityksessä keinojänne oli taas yliveto, sillä se sitoi palteet tiukasti kappaleeseen kiinni.
p2160136a.JPG

Ja sitten tämän ison vaiheen lopputulos:
p2160140a.JPG p2160141a.JPG

Runko alkaa siis olemaan loppusuoralla. Keula- ja peräkappaleet vahvistetaan vielä stem platella, eli puulevyillä, jotka sitovat kappaleet tiukasti reelinkeihin kiinni. Sitten on vuorossa masikin teko, kantta korotetaan muutamalla rimalla ja tehdään melojaa varten istuin. Lopuksi taivutaan saarnesta istuma-aukko. Sen jälkeen runko vielä kyllästetään kylmäpuristetulla pellavaöljyllä.

No onhan tässä vielä hommaa mutta kevätkin on tulossa ja muut kiireet alkavat, joten aikaa ei riitä tuhlailuun.

Eikö ole muuten kaúnis runko!

Tapaamisiin!

Helmikuu 12, 2009

Kaikkien aikojen pöllökevät on alkanut

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 10:39 am

Hei vaan luonnon ystävät!

p1010020bb.jpg

Tiistaiyön vietin pöllöjä kuuntelemalla. Lähdin liikkeelle vasta klo 21 jälkeen ja pysäyttelin niillä paikoilla, missä oli edellisvuoden pöllöreviireitä ja uusia pönttöjä. Alkuilta näytti huonolta, sillä klo 23 mennessä en ollut kuullut yhtään varmaa puhaltelua. Hiljainen oli Lehtomäen varma reviirikin, jossa oli pesällään viime vuonna -99 poikasena rengastettu viirupöllönaaras ja joka pyöräytti 5 munaa. Jokihaarassa Pirttiperän risteyksessä sitten tuli ensimmäinen puhallus ja kaiken lisäksi aika läheltä. Viirupöllö oli äänessä ja ehkä niitä oli siinä metsikössä kaksikin, sillä hyvin vaimeasti kuului toinen huhuilu. Ajelin lähemmäksi ja kuuntelin metsiköstä kuuluvaa hiljaista ja käheää huhuilua. Ehkäpä kyseessä oli naaras. Hieno löytö siinä mielessä, että siinä metsikössä on pari vuotta vanha pönttö, joka tosin on helmipöllölle tarkoitettu, mutta se tuli tehtyä ehkä liian isoksi. Näinköhän sinne viiru mahtuisi? Mutta kuukauden päästä sen näkee.

Kello lähestyi puoltayötä ja ajattelin lähteä kotiinpäin. Stenintiellä kuuntelin vielä Lehtomäkeä, ja niinpä sitten sielläkin oltiin jo hereillä. Viirupöllön huhuilu kuului hyvin vajaan kilometrin päästä. Tikkakoskelle tultuani ajattelin vielä käydä Kalmujoen reviiriä kuuntelemassa, ja joen lähettyvillä oli viirupöllö äänessä. Hyvä juttu, koska sillä reviirillä oli viime vuonna pitkästä aikaa pesintä, ja tulee varmasti tällekin vuodelle.

Yö oli hieno. Pieni vilu tuli jäseniin, mutta siinä vaiheessa, kun viiru on äänessä, vilu kyllä helpottaa. Pöllöjen lisäksi metsästä kuului muitakin ääniä, joiden alkuperästä en varmuudella osannut sanoa. Kerran äänessä oli kettu, mutta yhtä voimakasta ääntä epäilin ilvekseksi. Mahdotonta se ei olisi, sillä näinä aikoina ilveksillä on kiima-aika meneillään.

Vielä kun jaksaisi valvoa aamuyöhän asti, niin kaikki taajamien melut jäisivät pois. Olisi mukava nauttia hiljaisuudesta.

Mutta vielä otsikkoon palatakseni, niin kyllä nyt on menossa sellainen pöllökevät, että niitä ei ole varmaan ollut aikoihin. Jättäkääpä iltalenkkinne nyt klo 22 jälkeen ja suunnatkaa askeleenne metsäisille seuduille. Jos et ole viirupöllöä tai helmipöllöä koskaan kuullut, niin nyt sen kuuntelemiseen olisi hyvä tilaisuus.

Kuvassa viirupöllö.

Helmikuu 7, 2009

Tikkakosken peippo sinnittelee

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:32 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

kopio-p1010014c.jpg

Myllykadun asuntoalueella oleskeleva peippouros sinnittelee kylmistä säistä ja pyryistä huolimatta edelleen. Päivittäin se viihtyy omalla lintulaudallamme ja on tottunut muihinkin lintuihin. Tällä hetkellä talvea Keski-Suomessa viettää parisenkymmentä peippoa ja tämä meidän pihoissa oleskeleva näyttäisi olevan pisimpään sinnitellyt yksilö.

Mistä minä sitten tämän tiedän? Lintuhavainnothan viedään BirdLife Suomen Tiira-sivuille , ja niillä voi jokainen käydä tutustumassa valtakunnalisiin ja lintutieteellisten yhdistysten lintuhavaintoihin. Jos haluat myös itse viedä sinne havaintoja ja selata niitä tarkemmin, niin sinun on kirjauduttava Tiiraan, jolloin saat sinne tunnukset ja sen jälkeen voit tallettaa myös omia havaintojasi. Kaikki havainnot ovat hyödyksi ja ainoa vaade onkin vain se, että havainto on oikea eli lintu olisi tunnistettava.

Mikä lintulaudasta tekee sitten houkuttelevan ja miten siinä linnut viihtyvät? Oma ruokintapaikkamme ei ole mikään niin erikoinen, mutta linnuille varmasti paras asia on se, että se on niille turvallinen. Avoimella paikalla olevalle lintulaudalle linnut eivät uskalla tulla. Toinen asia on tietysti se, että siinä on ruokaa eri lintulajeille. Viherpeipot pitävät auringonkukan siemenistä, tiaiset talista ja etenkin pähkinöistä, keltasirkut kaurasta. Hirssi on kuulemma herkkua monelle lintulajille, mutta sitä en ole itse käyttänyt - tosin sitä voi olla rasvapalloissa jonkun verran. Jos ruokinnan aloittaa jo alkutalvesta, niin linnut tottuvat käymään tutulla paikalla. Ruokintaa ei tietenkään voi keskeyttää talven aikana. Itselläni on lintulautoja kaksi, yksi talipötkö ja muutamia palloja sekä kauralyhde. Näin on monille lajeille syötävää. Aika ajoin olisi laudatkin puhdistettava ja ruokintapaikka pidettävä siistinä.

Lintujen seuraaminen on mukavaa puuhaa, ja nyt on oikea aika opetella niitä tunnistamaan. Nyt on lajeja vielä vähän ja kun muuttolinnut alkavat tulemaan, niin vähän kerrassaan niitä oppii lisää. Pähkinähakkia ei ole näkynyt muuten pitkään aikaan. Ehkäpä se on jo lähtenyt kohti Siperiaa, mistä se varmaan on tänne tullutkin.

Kuvassa tilhi, joita ei juurikaan tänä talvena ole näkynyt. Rastaat tyhjensivät pihlajat marjoista syksyllä ennenkuin tilhet ehtivät ruokapöytään.

Helmikuu 4, 2009

Helmikuu hellii ulkona liikkujia

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 6:55 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Helmikuu on näyttänyt parhaita puoliaan. Viime lauantaina oli kirpeä pakkanen, mutta ilma kun oli liki tuuleton, niin pakkanen ei oikeastaan tuntunut miltään. Pienellä porukalla olimme lumikenkäilemässä Kallioplanetaariolla ja luminen metsä, kirkkaan sininen taivas sekä pehmeä lumi olivat suorastaan mieliinpainuva yhdistelmä. Aivan mahtava päivä!

Sunnuntaina teimme Jokihaaran kävelyklupin kanssa lumikenkäretken Haaranvuorelle. Tuo paikkakunnan vuori on ollut kyläläisille tärkeä talviliikunnan paikka, sillä siellä on hiihdetty ja hypätty hyppyristä monta vuotta. Mikko Nieminen, kylän työmies, on kirjoittanut Paunetin-nettisivuille tästä retkestä - ja muistakin tekemistämme klupin retkistä - mukavan kuvakertomuksen. Käykääpä lukaisemassa.

Hiihtoladut ovat nyt paremmassa kunnossa kuin ehkä vuosiin. Jos nyt jotain voisi toivoa, niin lunta saisi tulla vähän enemmän, niin metsiinkin saisi kunnon ladut. Luonetjärvellä sen sijaan ladut ovat mahtavassa kunnossa. Töiden jälkeen on päivännäköäkin sen verran, että hiihtämään ehtii.

Pitkän tauon jälkeen peippo palasi takaisin lintulaudallemme. Ajattelimme, että kovat pakkaset olisivat sen jo nujertaneet, mutta vielä se sinnittelee. Enää sillä ei olisi pitkä matka kevääseen. Toivottavasti se pärjää sinne asti.

Meillä on mitä upein talvi meneillään. Meitä ei lannista yöllä tullut kymmenen senttiä lunta kuten Ranskassa ja Brittein saarilla, missä liikenne meni kaaokseen ja koulut suljettiin. Eikä yli 20 asteen pakkanenkaan vielä kunnolla silmää räpäytä. Nautitaan tästä hienosta talvesta, liikutaan paljon ja unohdetaan kaikki lama-uutiset, joita viestimet ovat tulvillaan.

Tähän paatokselliseen loppuun otin edellä mainitun “työmies” Mikko Niemisen” sähköpostiviestin lopusta tekstin, joka hyvin voisi tähän nykytilanteeseen sopia:
Jos haluat oppia lentämään kuin kotka, ei Sinun kannata hengailla kalkkunoiden kanssa.

Siispä ylös, ulos ja lenkille!

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla