Luontopäiväkirja

Toukokuu 20, 2010

Käärmeitä liikenteessä

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:12 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Keskisuomalainen kirjoitti toissapäivän numerossaan, että tänä vuonna on kyykäärmeitä poikkeuksellisen paljon. Runsasluminen talvi on ollut otollinen ainoan myrkyllisen käärmeemme talvehtimiselle. Oli vanha kunnon talvi, ja käärmeillä on ollut hyvät oltavat. Nyt kun käärmeet ovat jo nousseet koloistaan, niin ne liikkuvatkin ahkerasti. Tämä keväinen aika on samalla kyiden pureman kannalta vaarallisinta aikaa, sillä myrkky on keväällä voimakasta. Myrkkyrauhaset ovat talven jäljiltä täynnä.

Itse en käärmeitä pelkää, mutta liikunkin yleensä metsässä vaelluskengissä, joten niihin kyyn purema ei tee edes jälkeä. Tietysti kannattaa katsoa jalkoihinsa, ja ainakin jos istuu kannolle, niin kannattaa hieman tömistellä. Kyy ei hyökkää suin päin ihmisen kimppuun vaan pakenee yleensä jo tuntiessaan maan tärähtelyn. Kylmällä ilmalla ja juuri nahan luonnin jälkeen kyy kuitenkin liikkuu hitaammin, joten kannattaa tietysti olla varovainen. Pahitteeksi ei olisi, jos retkitakin taskussa olisi kyypakkaus ja puhelin matkassa, jos kyy sattuu puraisemaan.

Teillä näkyy aina silloin tällöin kyykäärmeitä. Tikkakoskellakin ampumaradan tiellä on yksi kohta, jossa olemme käärmeitä nähneet useita kertoja. Ne tulevat ylärinteen kivikoista ja suunta on aina ollut järven rantaan hieman kosteammille paikoille. Joskus joku niistä on jäänyt auton allekin, joko vahingossa tai sitten kuskin tarkoituksella yliajamana. Ehkäpä näin oli käynyt Jokihaarassakin, jossa Tuulikin kanssa löysimme keskeltä tietä auton alle jääneen kyyn. Se oli (ehkä) vielä hengissä, koska kiemurteli ja yritti päästä eteenpäin. Näky ei ollut mitenkään mukava ja molempien kävi kyytä sääliksi, vaikka Tuulikki kyitä pelkääkin. Otin ison kiven ja lopetin sillä kyyn tuskat, jos sillä yleensä niitä oli.

Tässä kuva tästä kaverista:

p5160238a.JPG

Toukokuu 17, 2010

Melontakausi on käynnistynyt ja Keskiviikko-melonnat alkavat!

Aihe: Ajankohtaista — jukka @ 7:06 pm

Hei vaan melonnan ystävät!

Melontakausi on lähtenyt käyntiin, kun helteiset kelit ovat alkaneet.

Keskiviikkoisin melotaan taas Tikkakoskella. Aloitamme ensi viikolla 26.5. klo 18.00, jolloin starttaa kesän ensimmäinen retki. Lähtö on Luonetjärven koulun rannasta, Tervaskadun päästä. Jos haluat, niin voit etukäteen soittaa ja tilata kulkupelin itsellesi - näin varmistat, että pääset melomaan. Käytössä on kajakkeja ja kanootteja. Aluksi kertaamme melonnan turvallisuusohjeita ja melontatekniikkaa. Kunhan vedet lämpiävät, niin harjoittelemme myös pelastustekniikoita.

Teemme yhdessä n. 2 tunnin retken, jona aikana voimme pysähtyä Peuraniemen laavulle tauolle syömään eväitä. Jos joukossa on kokeneita melojia, niin he voivat tehdä omalla ryhmällä pidemmän retken.

Jotta melonta tulisi tutuksi kaikille ja mahdolliseksi uudeksi harrastukseksi, niin Keskiviikko-melontojen pääsylippu ei päätyä huimaa: kympillä aikuiset ja kuudella eurolla alle 12-vuotiaat!

Tervetuloa siis ensi viikolla mukaan!

HAUATKO VUOKRATA KANOOTIN TAI KAJAKIN?
- vuokraushinta 20 euroa/12 h ja 30 eur/vrk; kuljetus 10 eur Tikkakoskella ja kaupunkiin 25 eur.
- hintaan sisältyy opastus, melontaliivit, melat

Soita! Jukka 040-7599 864

Toukokuu 10, 2010

Majavan tukkisavotta

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 10:01 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Tämän päiväinen luontoretki poikkesikin hieman aikaisemmista. Jätän vielä paikan kertomatta, vaikka se varmasti monien tuntema onkin. Täällä Tikkakoskella paikka kuitenkin on, ja ainakin kalamiehiä siellä silloin tällöin käy, ehkäpä jokunen marjastajakin.

Satuin katselemaan kiikareilla pienen järven rannalla olevia kaatuneita ja valkoisina näkyviä puiden runkoja. Tuttu kaverini Ami oli kertonut, että järvelle oli tullut vime syksynä majava, ja hän näytti minulle kuviakin sen kaatamista puista. Ajattelin, että noita puita Ami varmaan tarkoitti. Siispä eikun katsomaan. Kun pääsin puiden lähelle, niin rannassa näkyi posahdus - aivan kuin hauki olisi käynyt pinnassa. Erona vaan se, että kuplia tuli veden pinnalle paljon. Majava varmaan - ajattelin. Ja sitten kun näin ne puut, niin ei ollut enää epäilystäkään. On pojalla ollut hommaa:

p5100172a.JPG

p5100176a.JPG

p5100177a.JPG

Hyvin se oli osannut kaataa puun järvelle ja oli kuorinut sen niin, että haapa loisti vaaleana kauas. Ajattelin, että jossain jokisuussa olisi varmaan sen pesäkin. Ja niinhän sekin löytyi:

p5100178a.JPG

Pesä ei päällepäin juuri kummoinen luomus ole, mutta se on kuitenkin niin hyvin insinööritaidoin suunniteltu, että kestää tulvavedet ja on vaikea hajottaakin. Veden alta menee käytävä pesään, joka on tietysti veden pinnan yläpuolella. Pesäkamareita voi olla kaksikin. Kesän ja syksyn aikana majava rakentaa ja vahvistaa pesäänsä ja tuo sinne evästä talvea varten. Jokiuomien patoamisella majava varmistaa sen, että pesäaukot pysyvät näkymättömissä. Majavilla on tiivis perheyhteisö, ja pesässä voi elää kolmen sukupolven edustajia. Poikaset jäävät ensimmäiseksi talveksi pesään ja keväällä he hoitavat nuorempia sisaruksiaan.

Suomessa esiintyvät majavat ovat Kanadan majavia (Castor canadensis), ja oma alkuperäinen Euroopan majava (Castor fiber) metsästettiin Suomessa sukupuuttoon 1860-luvun lopulla. Samalla se oli ensimmäinen ihmisen sukupuuttoon tappama eliölaji Suomessa. Euroopan majavaa on istutettu Suomeen, ja nykyisin sitä esiintyy vain Porin seudulla. Kanadalaisserkku on siis kilpailukykyisempi ja näin meillä vallitseva laji.

Mutta ei se tukkisavotta vielä tähän loppunut, sillä parempaakin oli luvassa:

p5100181a.JPG

p5100184a.JPG

p5100193a.JPG

Ylävirran puolella tämä veijari oli tehnyt sillan kosken yli. Se oli varmaankin jäitten aikaan kuorinut tämän haavan, sillä muuten se ei varmaankaan olisi pystynyt runkoa kuorimaan - tai mistä sen tietää. Ja konkelo oli sattunut sillekin ihan niinkuin joskus kokeneimmillekin metsureille. Iso haapa oli jäänyt nojaamaan muita puita vasten.

Hienossa maisemassa on majavalla koti. Kyllä tuolla kelpaa asustella:

p5100190a.JPG

p5100186a.JPG

Puolisen kilometriä ylävirtaan löytyi vielä vanha pesä. Ja siitä toinen mokoma ylävirtaan päin on hieno koskipaikka, jossa vielä näkyy vanhan myllyn raunioita. Pienestä sivu-uomasta löytyy pari myllynkiveäkin.

p5100196a.JPG

p5100197a.JPG

Vielä tässä vaiheessa jätän paikan kertomatta, että majava saa olla rauhassa. Mutta jos tunnet paikan, niin liiku hiljakseen, kuuntele ja katsele, niin saattaa olla, että pääset tämän ystävämme näkemäänkin.

Niin ja voinhan minä tietysti järjestää sinne luontoretkenkin. Ei muuta kuin kaveriporukka kasaan, ja mennään ihalemaan tätä luontokohdetta!

Toukokuu 7, 2010

Petäjävedellä melomassa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:56 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Kesän ensimmäinen isompi melontaretki suuntautuu Pätejävedelle. Kävin tänään reitin melomassa, koska en ollut aiemmin siellä meloskellut. Kysessähän on Wanhan Witosen melontareitti, joka alkaa Petäjäveden satamasta ja jatkuu Jämsänkoskelle ja vaikkapa Päijänteelle asti. Tosin kanto-osuuksia on kyllä matkalla.

Tässä on muutamia kuvia satamasta reitin ensimmäiseen taukopaikkaan Pirkonsaareen, jossa tänään kävin kääntymässä.

Satamasta on hyvä lähteä liikkeelle ja reitin opastaulu on hyvä. Kanootit tai kajakit saa kätevästi rantaan, ja on riittävästi parkkitilaakin autoille. Ensimmäisenä alitetaan rautatiesilta ja pieni maantiesilta ja kohta näkyykin Petäjäveden vanha kirkko, jota on hyvä ihailla järveltä päin. Kirkko on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon pohjoismaisen, luterilaisen puukirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon pitkän perinteen edustajana. Tässä linkki Petäjäveden vanhan kirkon nettisivuille.

p5070136a.JPG

p5070121a.JPG

Kirkon jälkeen alitetaan Keuruun tie ja sitten alkaakin sokkeloinen järviosuus. Karttaa on hyvä seurata matkan edetessä, sillä Petäjävedellä on pitkiä lahtia, ja voi tulla turhia lenkkejä, jos eksyy vaikkapa sumussa tai pimeässä johonkin lahdenperukkaan. Reitti on tosin viitotetty keltaisin reittiviitoin, joita on niemien kärjissä. Meloin tänään menosuunnassa vasenta rantaa, ja se viekin selkeästi oikeaan suuntaan. Peltosaaren ja Kelvejärven välissä on rauhoitettu mäntykankainen harju, jossa on kaunis pieni silta. Siitä pääsee Kelvejärvelle kätevästi.

p5070123a.JPG

Matka jatkuu Kuoliosaaren päähän ja Mataraniemen kärkeen, josta valitaan taas se vasen reitti eli edetään menosuunnassa niemen vasenta rantaa. Salmessa tulee ensimmäisenä vastaan Ryssäsaari ja pian sen jälkeen Pirkonsaari, joka onkin tällä osuudella ainoa mahdollinen rantautumispaikka. Saaressa on tulipaikka, liiteri ja vessa. Tässä pari kuvaa saaresta.

p5070127a.JPG

p5070129a.JPG

Pirkonsaaresta olisi voinut pistäytyä Karikkoselällä, mutta se jäi vielä tekemättä. Karikkoselkä on Suomen seitsemäs meteoriittikraateri, josta löytyy tietoa mm. Wikipediasta.

Paluumatkalla tulin mantereen ja Peltosaaren välistä, jossa on kävelysilta ja pistäydyin vielä Kittinjärvelläkin kääntymässä ja ihmettelemässä ökytaloja, ennenkuin palasin takaisin satamaan.

p5070132a.JPG

p5070134a.JPG

Mukava retki. Täytyy myöntää, että Petäjävedellä on kauniit maisemat. Ei ole Wanhaa Vitosta turhaan kehuttu! Mutta mikä olikaan Wanha Witonen? Se oli vuonna 1909 käyttöön otettu Eliel Saarisen suunnittelema viiden markan seteli, johon kuvatun järvinäkymän sanotaan olevan peräisin Kankarisveden Rasuanniemeltä.

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla