Luontopäiväkirja

Maaliskuu 20, 2013

Elämysviikonloppu Jyväskylän Paviljongissa 23.-24.3.2013

Aihe: Ajankohtaista — jukka @ 9:31 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Tulevana viikonloppuna 23.-24.3. sitten Jyväskylään Elämysviikonloppua viettämään!

Jukan tokka on osastolla B-365 yhdessä Ränssin Kievarin kanssa. Vaikka lunta onkin vielä, niin ajatukset kannattaa kääntää kesään ja miettiä vaikkapa työporukan melontaretkeä tai muuta reipasta menoa. Kaikkien luontokisaan osallistuneiden kesken arvotaan neljän hengen melontaretki! Osastollani on hyvä kokoelma melontakarttoja, joita kannattaa tutkiskella melontaretkiä suunnitellessa. Minulta saat myös Jyväskylän sisäjärvien melontakartan 5 euron hintaan.

B-kolmekuusviis - suuntaa sinne siis! Tervetuloa!

Kummin kanssa kalassa

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 9:22 pm

Hei vaan luonnon ystävät!

Tässä taas juttuni, joka ilmestyy 21.3. myös Palokka-lehdessä:

Korttajärvellä on tänään vipinää. Kalakummi Ollin ja luontokouluopettaja Kimmon kanssa olemme valmistelemassa pilkkivehkeitä pelikuntoon. Avantoja on kairattava valmiiksi, pilkit laitettava toimintakuntoon ja kärpäsen toukat pujotettava koukkuihin valmiiksi. Piakkoin jäälle saapuu reilu kaksi sataa Puuppolan koulun oppilasta opettajineen viettämään ulkoilupäivää. Ohjelmassa on pilkkimistä, lumikenkäilyä ja makkaranpaistoa. Mukavaa ulkoilua, paitsi että on pakkasta, tuulee navakasti ja lunta tulee miltei vaakasuoraan.

Kimmo kertoo oppilaille ensin jäällä liikkumisesta. Jokien suut ja ojat ovat näin keväällä vaaranpaikkoja. Jäät ovatkin lähes pelkkää kohvaa nyt, ja kantavaa teräsjäätä on vain kymmenisen senttiä. Pitää varustautua hyvin: naskalit, heittoköysi ja kunnon vaatetus päälle. Jään vahvuutta kannattaa mitata aina silloin tällöin. Olli kertoo siitä, miten laitetaan toukka koukkuun ja mistä syvyydestä kannattaa kaloja alkaa narraamaan.

Opitaanpa sekin, että kärpästoukka on oikeasti valkoinen, mutta karamellivärillä siitä saa vaikkapa houkuttelevan pinkin.
Kylmällä kelillä ei kukaan kauaa jäällä viihdy. On mentävä välillä tulille tai kokeilemaan lumikenkiä. Mutta onpa joitakin liki ammattilaisia: joku makaa jäällä avantoon tuijottaen, toisella on kaksi pilkkiä jota käy aina silloin tällöin nypyttämässä, kolmas istuu rauhallisesti odottaen nykäisyä. Sitä vaan ei kuulu. Kelin vika – tuuli kääntyi pohjoiseen ja kalat ovat jossain muualla. On odoteltava kun lumet sulavat ja silloin ahventa saa rantamatalasta hyvin.

Hieman haastava oli keli, mutta kunnon vaatetuksella pärjäsi hyvin. Vielä olisi muutamilla oppilailla (ja vanhemmilla) ollut siinä opettelemista. Kotona piti opiskella, mistä tuo pilkki- sana oikein tulee. Se on vuoden 1973 Nykysuomen sanakirjan mukaan kalan muotoinen koukullinen ongen viehe. Mukava sana suussa maistella.

Kuvassa Puuppolan koulun oppilaita opettajineen.

_dsc3658_1a.jpg

dsc3648a.jpg

Maaliskuu 12, 2013

Elämysviikonloppu Paviljongissa 23.-24.3.2013

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 9:08 am

Hei kaikki luonnon ystävät!

Tervetuloa viettämään Elämysviikonloppua Paviljonkiin 23.-24.3. Jukan tokka on sielllä yhdessä Ränssin Kievarin kanssa, ja kaikkea mukavaa on tarjolla. Nyt kannattaa miettiä ja varata jo oman yrityksen/työyhteisön/kaveriporukan/polttariporukan yhteistä liikuntapäivää. Sitä voi viettää melomalla, kalliota laskeutumalla, kisailemalla tai vaikkapa vaan patikoimalla keväisessä ja kesäisessä luonnossa. Luontokisaan voi ottaa osaa mukaan ja kaikkien kisaan osallistuneiden kesken arvotaan melontaretki.

Ränssin Kievari esittelee kesän hauskinta tapahtumaa eli Ränssin Kesäteatteria ja esitystä nimeltä Matkalaukkukostaja. Paikalla on myös kaksi tämän hetken suosituinta henkilöä eli Pirunpellon Sutki ja Sorjonen - tosin vain pahvisina versioina, muttä kättelemään pääsee heitäkin. Ränssin kanssa Jukan tokka tekee paljon yhteistyötä, joten kannattaa tulla Ränssiin vaikkapa liikuntailtapäivälle ja lopuksi syömään ja saunomaan.

Osastomme on B-hallissa numero 365.

Mutta ennen kevään tuloa ehtii vielä lumikenkäilemään. Nyt onkin kelit oikein hyvät siihen liikuntamuotoon. Kuvassa on ilveksen jäljet kalliolla, ja niitä voisimme lähteä katselemaan!

Tervetuloa niin messuille kuin hangillekin!

7316b.jpg

Maaliskuu 7, 2013

Yön saalistajat

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 5:36 am

Viirupöllöuros nukkuu pimeässä metsässä kuusen oksalla maaliskuun vesisateessa. Sillä on hyvä reviiri, jossa on vanhaa kuusikkoa, hakkuuaukeita ja maatalon peltoja. Talon isäntä on säästänyt kuusimetsäänsä – ehkäpä juuri viirun takia, sillä se on pesinyt samalla paikalla jo kymmenisen vuotta. Silmät puoliksi avoimina pöllö kuuntelee metsän ääniä: metsähiiren ja metsämyyrän vikinää. Niitä vaan ei kuulu. Viime keväänä pariskunta sai juuri ja juuri kasvatettua kolme poikasta. Siinäkin oli onni matkassa. Kovat hanget tulivat juuri silloin, kun emo hautoi neljää munaa. Uros, joka hoitaa saalistuksen, ei saanutkaan myyriä kovan hangen alta. Niinpä emon oli lähdettävä itse saalistamaan. Se hylkäsi pesän ja haudotut munat.

Toukokuun alussa pöntölle tuli kaksi miestä. Naaras oli saalistamassa eikä huomannut, kun toinen miehistä heitti kylmenneet munat pois. Samaan aikaan kevään lämpö sulatti hanget ja pöllöt saivat taas saalista. Naaras palasi pöntölle. Pesimisvietti oli vielä niin kova että se pyöräytti kolme munaa ja alkoi hautoa niitä. Sama kiusankappale – se vihreätakkinen mies – tuli uudestaan pöntölle. Naaras lensi läheisen kuusen oksalle ja puhalsi kumeasti. Uros vastasi rinteen kuusikosta hieman matalammalla äänellä: huuuu–hu-huh-huh-hu-huh-hu. Mies avasi pöntön kannen, kurkisti sisälle ja lähti pois. Naaras seurasi koko ajan lähistöllä miestä. Kun kaikki oli hiljaista niin naaras palasi jatkamaan haudontaurakkaa.

Poikaset kuoriutuivat vasta kesäkuun alussa. Silloin ei ollut enää myyriä, sillä kanta oli romahtanut jo kevään aikana. Onneksi pariskunta sai saaliiksi räkätinpoikasia ja oraviakin, jotka kelpasivat hyvin pöllön pojille. Sama vihreätakkinen mies oli tuonut kuuseen uuden pöntön. Se oli vaalea ja haisi ihmiselle, mutta syksyn aikana pinta tummui. Syksyllä metsä hiljeni, mutta pöllöillä oli kuitenkin lyhyt soidin pimeässä metsässä. Silloin jo vahvistettiin parisiteitä ja vuoden vaihteen jälkeen maaliskuussa vain huhuiltiin lyhyesti. Niin nytkin, sillä naaras oli lentänyt pöntölle, teki pöntön pohjalle puruihin kuopan ja kerjäsi saalista. Uros ei kuitenkaan ollut löytänyt kuin vaivaisen päästäisen. Naaras jatkoi kerjäämistään, ja uros lensi talon pellolle aitatolpan päälle. Sieltä se oli aina löytänyt myyriä.

Tämä tarina on muuten tosi.

_dsc3101_1.JPG

Tarinoita luonnosta

Aihe: Liikkeellä luonnossa, Ajankohtaista — jukka @ 5:34 am

Hei vaan luonnon ystävät!

Olen julkaissut Palokka-lehteen kolumnia jo kolmen vuoden ajan, mutta nyt vasta päätin julkaista ne myös Luontopäiväkirjassa. Ne julkaistaan joka toinen viikko torstaisin, ja voit lukea ne myös Palokkalehden nettisivuilta

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Pilatesplussan

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla