Luontopäiväkirja

Tammikuu 19, 2009

Pöllöt aloittelevat jo soidintaan

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 7:18 am

p1010122a.jpg

Hei vaan luonnon ystävät!

Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen “pöllöviisas” Tomi Hakkari soitteli eilen, ja kertoi, että pöllöt ovat jo aloittaneet kevätsoitimensa. Hän oli kuullut jo useiden pöllöjen olevan äänessä. Kaupungissahan on lehtopöllö huhuillut tammikuun ajan, ja Tomi oli Laukaan-Vihtavuoren suunnalla kuullut helmipöllöjä, lehtopöllön ja vähän harvinaisemman sarvipöllönkin. Nyt on myyriä niin paljon, että pöllöt aloittelevat jo tammikuussa, mitä ne normaalisti eivät näin aikaisin tee. Itse en ole kuullut vielä pihaustakaan, mutta enpä ole ollut juuri ilta-aikaan liikkeelläkään pöllöreviireillä. Nyt pitää pari paikkaa käydä kuuntelemassa.

Helmipöllön tunnistaa puputuksesta, joka myöhemmin keväällä jatkuu taukoamatta minuuttikaupalla. Ääni kuuluu useita satoja metrejä ja tuulettomalla kelillä kilometrinkin. Viirupöllö puhaltaa ensin pitkän kumean “huuu”- puhalluksen ja sen jälken pitää lyhyen tauon. Sitten seuraa vaimeampi “vuhu-hu-huhu”- haukahdus, joka muistuttaa miltei koiran haukkua. Lehtopöllön huhuilu muistuttaa aika lailla viirupöllöä, mutta on paria sävelaskelta korkeampi. Näin alkukeväästä pöllöjen huhuilu ei välttämättä vielä ole ihan sitä samaa kuin keväällä, enemmänkin niinkuin aloittelua ja “äänen avaamista”. Mutta jos iltalenkillä pimeässä kuulee jonkun huutavan metsästä, niin oikeastaan mikään muu se enää ei voi olla kuin pöllö. Muut linnut lopettavat laulunsa tähän aikaan jo ennen auringon laskua, ja eiväthän näin talvella linnut juuri laulakaan. Viherpeippo kuitenkin aloittelee jo soidintaan, ja jos kuulee äänen “tyyyi tyyyi” ja myöhemmin myös ryystämistä, niin tietää, että viherpeippo laulaa reviirillään. Ja kohta aloittelevat tikatkin rummutuksensa, jolla ne sitten kuuluttavat omaa reviiriään. Silloin saavat katulamppujen lyhdyt kyytiä!

Pöllöjen kuunteluretket ovat muuten aika mukavia retkiä, vaikka mitään pöllöjä ei kuulisikaan. Liikkeelle kannattaa lähteä sitten kun hämärtää ja maaliskuussa vaikkapa joskus kahdeksan aikaan illalla. Lämmintä vaatetta paljon ylle ja vaikkapa kuumaa teetä termariin ja pari voileipää mukaan. Reppujakkaralla on mukava istuskella, katsella tähtiä ja olla vaan ihan hiljaa ja kuunnella. Läheskään aina ei mitään kuulu, mutta sitten kun kuulee pöllön aivan läheltä, niin on se jotenkin aika aavemainen kokemus, kun sysipimeässä lintu laulaa. Paras kokemus minulla oli viime keväänä, kun kuulin viirupöllö- naaraan kerjäävän pöntöllä myyräsaalista ja uroksen puhaltelevan parin sadan metrin päässä. Silloin tiesin, että sille paikalle on pesintä tulossa, ja niinhän siinä sitten kävikin. Huikea kokemus oli sekin, kun Tuulikin kanssa kuulimme joutsenten lentävän päämme päältä. Pimeällä taivaalla kuului vain siipien suhina ja tiesimme, että jokin iso lintu siellä lentää. Kerran ihan pimeältä taivaalta kuului joutsenen - voisiko sanoa - laulukin tai torven törähdys. Luontomagiaa, joka ei jätä kylmäksi!

Kuvassa helmipöllö. Tämä naaras oli tehnyt poikaset Hannu Ahosen pihakuuseen Tikka-Mannilassa muutama vuosi sitten.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja toistaiseksi.

Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana. TrackBack URL

Kommentoi

You must be logged in to post a comment.

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla