Luontopäiväkirja

Tammikuu 22, 2009

Grönlantilaiskajakki kesäksi - osa 1

Aihe: Liikkeellä luonnossa — jukka @ 8:52 pm

Hei vaan luonnon ja melonnnan ystävät!

Näillä kajakkiprojektin sivuilla kerron marraskuussa 2008 aloittamastani kajakkiprojektista. Tavoitteenani on rakentaa grönlantilaismallinen kajakki tulevaksi kesäksi ja mahdollisesti jo Vapaa-aika messuille huhtikuussa. Näillä Luontopäiväkirjan sivuilla kerron tästä projektista, joten kannattaa seurata rakentelua aikajärjestyksessä.

Aluksi kerron hieman siitä, mistä kaikki sai alkunsa, minkälaisia grönlantilaiskajakit ovat ja miten tein runkorakenteet.

Lähtölaukaus tälle tuli siitä, kun kerran kävin Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, ja löysin sieltä grönlantilaiskajakista kertovan kirjan. Sehän piti samantien ostaa ja lukea läpi. Ajatus omasta kajakista jäi mieleen itämään ja päätin, että teen vielä sellaisen, jos vaan saan jostain sopivan rakennustilan. Kerroin asiasta myös huonekalujen entisöintikurssin opettajalle Tuukka Eskolalle, joka taas tiesi, että hänen työpaikallaan Keski-Suomen museossa arkeologi Miikka Kumpulainen on tehnyt sellaisen itselleen. Otin sitten yhteyttä Miikkaankin, ja hän lähetti pari kuvaa kajakistaan ja hyviä neuvoja projektille. Oma autotallini oli tilaksi sopiva, mutta siellä oli harrasteautoni Triumph Spitfire, joka oli jäänyt seisomaan jo useiksi vuosiksi. Pitkän harkinnan jälkeen päätin laittaa sen myyntiin, ja kun hyvä ostaja löytyikin nopeasti, niin tein siitä kaupat. Ostaja lupasi vielä kunnostaa ja maalata toisen projektini, eli vuoden 1953 250-kuutioisen Jawan osat. Näin sain siis työtilat.

Grönlantilaiskajakkeja on ollut useita eri malleja. Eskimoille kajakki oli työkalu, jolla kuljettiin merellä ja sen avulla kalastettiin, metsästettiin hylkeitä, ehkäpä mursuja ja valaitakin. Koska Grönlannissa ei kasva puita, eskimoiden oli tehtävä kajakkinsa runko ajopuista, niiden juurista ja päällystää ne hylkeennahalla. Nykyisten eskimokajakkien, englanniksi “skin on frame”-kajakkien, runko tehdään myös puusta, mutta verhoiluna on useimmiten nailonkangas, johon levitetään päälle muutamia kerroksia uretaanilakkaa, epoksia tai vastaavaa. Tuloksena on vettä läpäisemätön ja joustava rakenne, koska liimoja ja ruuveja ei käytetä lainkaan. Liitokset ovat useimmiten tappiliitoksia, jotka vielä vahvistetaan keinotekoisella jänteellä.

Kajakkimalleja on käyttötapansa mukaan ollut myös erilaisia. Grönlannissa on ollut länsi- ja itä-Grönlannin mallit, joista läntinen on hieman korkeampi, leveämpi ja enemmän ehkä kovempaan merenkäyntiin tarkoitettu. Itä-grönlantilainen on pidempi, kapeampi ja kanneltaan matalampi. Molemmat ovat erittäin merikelpoisia, ja niillä on helppo tehdä eskimokäännös, joita eskimoilla onkin useita erilaisia. Jäämeressä ei selviä hengissä, jos ei pysty saamaan kaatunutta kajakkiaan takaisin pystyyn. Qajaq USA:n sivuilta löydät tietoa grönlantilaiskajakeista. Rakentamisen aikana itseäni alkoi kiinnostaa juuri itä-grönlantilainen malli, koska olin halunnut itselleni jo aiemmin kuntomelontaan sopivaa kajakkia. Nyt sen voisi tehdä itse.

Grönlantilaiskajakki tehdään melojalle sopivaksi. Se ei siis ole yleismalli, johon sopisi 160-180 senttinen meloja, vaan tämä kajakki käy melojalle kuin hanska käteen. Ensimmäinen tehtävä minulla olikin mitoittaa kajakki itselleni sopivaksi. Kajakin pituus on kolme kertaa levitettyjen käsien pituus sormenpäistä sormenpäihin ja leveys lantion leveys plus kolme sormea molemmilla sivuilla. Näillä mitoilla kajakista tulee n. 540 cm pitkä (siinä on mukana keula- ja peräosat) ja 49 cm leveä. Nyt pitää lantion rokata, sillä kajakkini on sen verran kapea peli! Rungon reelinkipalkit suunniteltiin niin, että kun pidän meloessa jalkojani hieman koukussa, niin yksi palkeista on samalla jalkatuki eli päkiät osuvat juuri sopivasti sille. Istuma-aukon takana on yksi tuki ristiselän paikkeilla, jolloin voin tarvittaessa nojata siihen. Kaksi korotettua palkkia ovat polvieni edessä ja takana, jollloin eskimokäännöksessä saan hyvän tuen lantion käännölle.

Oppaana käytin Chris Cunninghamin kirjaa Building the Greenland Kayak. Se on hyvä perusteos niille, joilla ei ole kokemusta näiden kajakkien rakentamisesta.

Puutavaran sain Jyväskylästä Keljon sahalta, josta ostin ehkäpä kolmea kajakkia varten hyvää venelautaa. Laudalla oli kokoa: 25×250x5500, joten yhdestä laudasta sain yhteen kajakkiin reelinkilaudat ja samalla kölin ja palteiden rimat. Reelinkipalkit löytyivät omasta puuvarastosta. Tuttu puuseppä auttoi lautojen sirklaamisessa ja höyläämisessä. Ilman kunnon koneita siitä ei olisi mitään tullutkaan.

p1220003a.JPG
Tässä on sitten homman alku: kasa lautoja ja rimoja, joista pitäisi rakentaa kajakin runko.

pc170143a.JPG

Tässä on edetty jo niin pitkälle, että reelinkipalkit on sahattu ja höylätty oikeaan muotoonsa (70×20 mm). Ne ovat 73 asteen kulmassa, joka kirjan kirjoittajan mielestä on sopiva kulma reelingille. Myös 11 kansipalkkia on kiinnitetty. Palkit kiinnitin tappiliitoksilla reelinkiin. Täytyy sanoa, että tunsin todella onnistuneeni, kun lähes kaikki palkit sopivat reelingissä oleviin liitoksiin kutakuinkin jämäkästi. Liitokset vahvistin tapeilla ja keinojänteellä. Kuvan oikeassa reunassa näkyvät korotetut palkit, jotka tulevat siis jalkojen kohdalle.

p1220006a.JPG

p1220022a.JPG

p1220009a.JPG

Näissä kuvissa ylimmässä näkyy hyvin reelingin kulma ja tappiliitos, joka on vahvistettu keinojänteellä. Seuraavassa kuvassa on runkopalkin tappiliitos, joka on vahvistettu puutapilla. Tapituksen tein niin, että porasin reiän liitoksen läpi reelinkiin, laitoin tapin alapäähän kiilan ja naputin tapin reikään niin, että kiila kiristyi alapäähän. Sitten vielä yläpäähän toinen kiila ja lopuksi sahasin tapin reelingin tasoon. Alimmassa kuvassa on perä, jossa reelingit kiinnittyvät toisiinsa. Kiinnitys tehtiin kahdella tappiliitoksella ja keinojänteellä. jotka varmasti pitävät reelingit kiinni toisissaan. Korjausta ajatellen ne on kuitenkin mahdollista purkaa puuosia rikkomatta.

Tammikuun alussa sain rungon yläosan tehtyä, eli runko oli suora ja solakka, minun mitoilleni tehty. Kansipalkit oli kiinnitetty ja vahvistettu. Toin rungon sisälle keittiöön ja nostin sen lattiasta palikoiden varaan n. 15 cm korkeudelle lattiatasosta. Tämä on se tuleva kajakin korkeus. Aivan tautisen ahdas - sieltä ei pääse pois, jos kaatuu…. Mutta onnellinen hymy, eikö totta?

pc170139a.JPG

Ei kommentteja »

Ei kommentteja toistaiseksi.

Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana. TrackBack URL

Kommentoi

You must be logged in to post a comment.

Toteutettu WordPress-ohjelmiston voimalla